Uutiset

Hullu liikenne kohtaa Nalle Puhin

-Te huomaatte, ettei Pietarissa ole liikennekulttuuria. Tuo hullu mies ajoi vasten liikennesääntöjä, toteaa suomea puhuva venäläinen opas Tatyana Sytina tyynen rauhallisesti.

Ympäri Pietaria kaahaavan turistiminibussin etuosassa istuva Sytina on oikeassa. Pietarin muutamassa vuodessa monikertaistunut autokanta, nyt pari miljoonaa autoa, ei kivutta mahdu kaduille.

Jo tunnissa ehtii nähdä ainakin kaksi kolaria, lukuisia vähältä piti -tilanteita, kaistapäistä ajamista, ladoja, loistoautoja ja pystyynnostettuja konepeltejä.

Ilmassa leijuu tuima lyijypakokaasun haju. Rapistuneiden talojen seiniä peittää nokikerros.

No niin! Olisihan se pitänyt arvata. Kun Venäjälle lähtee, huonosti käy. Jos ei auto tapa, niin savu tukahduttaa. Kai kurkkumätäkin vielä iskee.

Pietari on kartalla lähellä, mutta ajatuksissa kaukana. Kunnes sinne menee itse. Hämeenlinnasta matka taittuu maan pintaa pitkin nopeammin Pietariin kuin vaikkapa Rovaniemelle.

Bensa-asemat

kuin sieniä

Paikallisen kuljettajan ja suomentaitoisen oppaan kanssa suhaaminen on jännittävä kokemus. Kävellen voisi olla jo perillä, sillä autoilu Pietarissa on vaikeaa. Yksisuuntaisia katuja on niin paljon, että lähelläkin on kaukana.

Opas Sytina on valmistautunut kierrokseen painamalla mieleensä mahdollisimman monta Suomeen liittyvää tietoa. Idän suurkaupunki änkeää äkisti syliin, kun tajuntaa laajennetaan Iisakin kirkon punaisilla graniittipylväillä, jotka on louhittu rajan länsipuolella, sekä Mannerheimin edesottamuksilla.

Milloin marsalkka on humputellut tanssisaleissa, milloin joutunut siirtymään poikamiesboksiin, kun vaimo ”on antanut hänelle potkun”.

Suomalaiset ovat riekkuneet Pietarissa niin, että koti-ikävän ja hämmennyksen on vaikea upottaa kynsiään nykykävijään.

Suomalaiset riekkuvat edelleen. Pietariin on rantautunut jo 300 suomalaisyritystä, joiden logot hyppäävät silmille niin usein, että usko eksotiikkaan rapisee.

Kultaiset kupolit ja palatsien seinien kirkas sini sentään kertovat, että täällä on joskus ollut sellainenkin mies kuin tsaari.

Kymmenen

Elvistä sisäkkäin

Noin vielä kymmenen vuoden takaa kumpuaa paljon matkatarinoita ruokakummallisuuksista ja kauppojen kaalivoittoisista näyteikkunoista. Nämä jutut mielessään entiseen Leningradiin matkaava joutuu pettymään.

Vesijohtovedellä ei edelleenkään kannata edes pestä hampaita, mutta muuten kaupunki on kesyyntynyt liki länsimaiseksi metropoliksi. Kun pitää laukustaan ja maalaisjärjestään kiinni, kuuden miljoonan asukkaan kaupungissa pärjää varsin hyvin. Taskuvarkaat kyttäävät turistia, mutta mafiarikollisia eivät Suomi-tavikset kiehdo.

Suomalaista sen sijaan saattaa kiehtoa merkillinen sekoitus neuvostoaikaa ja trendilänttä. Matkamuistoliikkeiden hyllyillä seisoo rinta rinnan perinteisiä maatuskanukkeja ja niitä, joilla on Elviksen, George W. Bushin tai vaikka Nalle Puhin naamavärkki.

Jenkkityylisiä kauppakeskuksia italialaisine kenkineen nousee etenkin kaupungin reunamille jatkuvasti. Samoin bensiiniasemia.

-Ne kasvavat kuin sienet sateella. Tuolla on taas yksi uusi! Taas yksi sieni kasvoi, voi jukupätkä, tuhahtaa Tatyana Sytina, kun ajetaan hurjaa vauhtia jossain päin Pietaria.

Tämä on se hetki, jolloin hänenkin tyyneytensä järkkyy.

Jazz venyy

kantriksi

Jos Teatteriaukion isoja kulttuurilukaaleja ei lasketa, iltamenot löytääkseen saa seikkailla. Esimerkiksi JFC-jazzklubin tarkassa osoitteessa on vain autio katu, jonka yllä ruosteiset parvekkeet roikkuvat talojen rappauksesta.

Palatsien ja kirkkojen tornien kultaiset huiput hohtavat yövaloissa ja kadulla leijailee makean hajuveden lemahdus. Liikkeellä on satunnaisia jalankulkijoita. Kauempana suhistaa päivästä huomattavasti rauhoittunut yöliikenne.

Mutta missä se baari oikein on?

Hiiskaustakaan ei kuulu, mutta sisäpihalla on yksi ovi apposellaan. Ikkunassa roikkuu ruosteinen puhallin.

Jazz on venyvä käsite. Tänä iltana soittaa paikallinen countrybändi muun muassa Elviksen hittejä. Mustalla sävytetyssä rokkiluolassa tarjoillaan pöytiin. Fine Street -bändin laulaja Sasha Stepkin laulaa stetson päässä samettisesti englanniksi – mutta kiittää aplodeista lyhyesti venäjäksi. (HäSa)