Uutiset

Huoli on yhteinen

Aasian tsunami nieli ahnaseen kitaansa kymmeniätuhansia ihmisiä aiheuttaen mittaamatonta surua ja tuskaa omaisensa tai ystävänsä menettäneille tai kadottaneille eri puolilla maailmaa.

Ulkopuolinen ei voi väittää samastuvansa niihin tunteisiin, joita suruviestin saaneissa tai edes jonkinmoista viestiä edelleenkin odottelevissa kodeissa käydään läpi.

Kyynel on silti tirahtanut useammin kuin kerran omaan ja varmasti monen muunkin silmänurkkaan uutisia seuratessa.

Työni puolesta jouduin tuhon satuttua tavoittelemaan kännykkänumeroista sellaisia kantahämäläisiä, joiden tiesimme olevan lomamatkalla tai asuvan pahimmilla tuhoalueilla Thaimaassa ja Sri Lankassa.

Heidän kohtalostaan, ovatko he hengissä vai eivät, ei ollut etukäteen mitään tietoa. Silmissäni välkkyivät heidän numeroaan valitessani vain televisiosta tutut näkymät hyökyaaltojen pirstomista hotelleista ja rannoista sekä niillä lojuvista ruumiista.

Palan kurkkuun nosti se, että ensimmäisen puhelun viimein yhdistyessä langan toisesta päästä ei kuulukaan suomea, vaan täysin tuntematonta kieltä, jonka arvelin olevan Thaimaassa puhuttavaa thaita.

Kiihtynyt ääni selvittää jotain, josta en ymmärrä sanaakaan, ja hän taas ei ymmärrä, kun selvitän englanniksi yrittäväni tavoitella herra sitä ja sitä. Arvelen syyksi väärää numeroa ja yritän uudestaan. Sama toistuu. Silloin herää itsellä huoli kyseisen hämeenlinnalaisen kohtalosta.

Onko hän hengissä? Vastasiko aaltojen ties mihin viemään puhelimeen kenties vain joku ohikulkija? Mitä siellä oikein on tapahtunut?

Kymmenet kysymykset risteilivät mielessäni ja ehdin luonnollisesti ajatella pahinta. Töitä oli kuitenkin jatkettava, joten yritin soittaa seuraavalle hämeenlinnalaiselle, jonka tiedettiin olevan omatoimimatkalla jossain päin Thaimaata.

Tällä kertaa minulle vastattiin englanniksi. Pitkällisen tarinatuokion jälkeen selvisi, että puhelimessa on italialainen Marco, jolle hokemani suomalaisnimi ei sanonut mitään. Numero oli kuitenkin oikea.

Kylmät väreet alkoivat jo hiipiä pitkin selkää. Hämeenlinnalaisiako kuollut Thaimaassa?

Kiireinen työtahti pakotti siirtämään tunteet syrjään, mutta iltani pelastui sillä, että myöhemmin onnistuin tavoittamaan heistä toisen, joka oli selvinnyt hyökyaalloista pelkällä säikähdyksellä.

Toisenkin hämeenlinnalaismiehen sain kiinni seuraavana päivänä. Hänen kokemuksensa olivat olleet rajumpia, mutta niistä hengissä selviäminen sai hänet rientämään vapaaehtoistyöntekijäksi Phuket Townin sairaalaan auttamaan muita loukkaantuneita suomalaisia.

Katastrofit ovat kautta aikojen tiivistäneet ihmisten ja kansakuntien yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttamisen halua – on sitten ollut kyse sodista, terrorismista tai tuhoisista luonnonilmiöistä. Se onkin ainoa positiivinen asia tässä tragediassa.

SUSANNA LÄHDEKORPI