Uutiset

Huomenna on taas maanantai

Tapio Lahtinen

Onko koulureppu pakattu?

– On pakattu, isi.

Onko ulkovaatteet katsottu valmiiksi?

– On katsottu.

Onko läksyt tehty? Onko reissuvihkossa uusia tiedotuksia opettajalta?

– On tehty. Ei ole.

Onko aamumurot syöty ja lautanen tiskikoneessa? Onko kalanmaksaöljy nautittu?

– On syöty. Ei nautittu mutta nielty.

Onko sisäistetty perusopetuslaissa lapselle asetettu tavoite kasvaa ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä ottaa vastaan elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja?

– On sisäistetty.

Hyvä. Muista lähtiessä sammuttaa kaikki valot ja panna ovi lukkoon.

– Muistan kyllä.

Muista olla kiltisti ja totella aina opettajaa. Älä riitele kavereitten kanssa. Kun tulet koulusta, muista tehdä läksyt huolellisesti. Muista myös syödä välipalaa. Ole reipas ja iloinen.

– Kyllä, isi.

Hyvä. Oikein mukavaa koulupäivää!

Isi?

– Niin?

Onko naama valmiiksi tuhannessa kurtussa maanantain työpäivää varten?

– On.

Onko asenne työntekoon sopivasti vastahankainen?

– On kyllä.

Onko jo katsottu valmiiksi työkaveri tai lähin esimies, jonka kanssa tänään voi haastaa riitaa mistä tahansa mitättömästä pikkuasiasta?

– On katsottu.

Onko sisäistetty työsopimuslain työntekijälle osoittama velvoite tehdä työ huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta?

– Ei ole sisäistetty mitään sen tapaistakaan.

Onko pikemminkin varauduttu määrätietoiseen kokopäiväiseen lusmuiluun, jonka katkaisevat vain ruokatunnin kärttyisä ärähtely ja kahvitauolla harjoitettava vapaapäivää viettävän työkaverin säälimätön parjaaminen?

– Kyllä on varauduttu.

Onko muistettu viikonloppuna kiukutella kotona ja noudattaa johdonmukaisesti epäterveellisiä elintapoja?

– Kyllä on muistettu.

Valvottu myöhään, nukuttu huonosti?

– Hyvin myöhään. Oikein huonosti.

Henkiset eväät hankittu lähinnä tositelkkariohjelmista?

– Yksinomaan niistä.

Onko pää kipeä? Närästääkö? Onko mielessä päällimmäisenä ajatus, että ei jumankauta, tässäkö kaikki, mitä tällä elämällä on minulle tarjottavana? Työtä, työtä ja harmaata arkea hautaan saakka. Elämä valuu käsistä vääjäämättä kuin rannan hiekka mereen aaltojen mukana. Mitä tapahtui nuoruuden unelmille? Enkö ikinä pääsekään ajamaan upealla avoautolla läpi keväisessä auringonpaisteessa kylpevän Pariisin, tukka tuulessa hulmuten? Missä piileksivät kaikki intohimon hämärät kohteet? Minne hiusraja on matkalla? Eikö minulle koskaan tarjoudu tilaisuutta…

– On, on! Mielessä on!

Hyvä. Oikein mukavaa työpäivää, isi!

Onko asenne työntekoon

sopivasti vastahankainen?