Kolumnit Uutiset

Huonompaa sotea olisi saanut hakea

Hallituksen ja opposition maaliskuussa yhteistyössä sorvaamaa sote-sopimusta hehkutettiin historialliseksi.

Nyt kun tarkemmat linjat ovat selvinneet myös maakunnissa, ainakin hämäläisten osalta se vaikuttaa historiallisen huonolta.

Kanta-Hämeessä kunnat ovat yksimielisesti halunneet ajaa järjestelmää, jolla perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut olisi järjestetty niin sanotun Forssan mallin mukaisesti. Eli yksi seudullinen kuntayhtymä huolehtii kaikista sote-palveluista paitsi erikoissairaanhoidosta, jota ylläpidetään koko maakunnan yhteisin voimin. Kokemukset Lounais-Hämeestä ovat olleet kiitettäviä.

Kolmen seudun systeemi ei kuitenkaan käy ministeriön, THL:n, eikä todennäköisesti myöskään eduskunnan pirtaan.

Sote-uudistuksen kanssa on sählätty koko hallituskauden ajan, eikä valmista ole tullut. Nyt jokainen puoluejohtaja on sitoutunut uudistuksen läpiviemiseen, eikä varaa pakittamiseen ja sitä myöden kasvojen menettämiseen enää ole. Uudistus tullaan runnomaan läpi, ja jäljet korjataan sitten joskus.

Kunnille on annettu aikaa lausua lakiluonnoksesta lokakuun puoliväliin asti. Ministeriö aikoo antaa lakiesityksen eduskunnalle jo marraskuussa, joten mitään todellisia muutoksia lakiluonnokseen ei tulla enää tekemään.

Uusi järjestelmä perustuu siis viiteen valtavaan tilaajakuntayhtymään, jonka omistavat kunkin alueen kunnat. Tampereen ympärille muodostuvan kuntayhtymän muodostavat piirin lähes 70 kuntaa, joille jokaiselle olisi taattava jonkinlainen edustus hallinnossa. Tämä tilaaja kerää rahat kunnilta palvelujen järjestämiseen niin sanotulla kapitaatio-periaatteella, eli asukasmäärän perusteella.

Tämä palkitsee ne kunnat, jotka ovat järjestäneet palvelunsa kalliilla ja tehottomasti. Kanta-Häme kuuluu kokonaisuudessaan häviäjiin. Kapitaatio-periaate on tuomassa maakunnalle yhteensä noin 13 miljoonan euron lisälaskun.

Nämä valtavat tilaajakuntayhtymät neuvottelevat sitten palvelutuotannosta kuuden isoimman kaupungin ja maakunnan kokoisten kuntayhtymien kanssa. Suunnitelmissa on, että näitä tuottajia mahtuu Suomeen vain noin 15–25. Kaikki todellinen palvelujen kehittäminen tulee tapahtumaan näissä tuotantoyksiköissä, jotka muodostunevat sairaanhoitopiirien ympärille.

Jos jotain positiivista sote-ratkaisusta hakee, niin erikoissairaanhoidon ja perustason terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut menevät samaan nippuun. Siitä voi hyvässä lykyssä tulla jotain säästöjä 5–10 vuodessa.

Tähän mennessä tosin yleisin kokemus valtavista kuntayhtymistä on, että ne ovat taloudellisesti hallitsemattomia. Myös demokraattinen yhteys palveluja käyttäviin ihmisiin katkeaa käytännössä kokonaan.

Vaalikauden alussa hallitus lähti tavoittelemaan kahta suurta rakenneuudistusta eli kunta- ja soteuudistusta, joilla piti kattaa kestävyysvajetta. Molemmat rakenneuudistukset ovat kääntyneet luonteeltaan tasan päinvastaisiksi verrattuna alkuperäiseen tavoitteeseen.

Nyt puuhataan eläkeuudistusta. Jos se etenee saman logiikan mukaan, lopulta eläkeikä laskee 55 vuoteen.