Uutiset

Hurmos Pitää Kestää

Eipä taida Hämeenlinnan seudulla olla yhtäkään ihmistä, joka olisi viikonlopun tai eilisen maanantain aikana säästynyt HPK:n suomenmestaruuden aiheuttamalta hurmokselta. Eikä tietysti tarvitse ollakaan. Mestaruus on meille (huom! meille) toistaiseksi ainoa ja hetken hurmos siis ansaittu ja perusteltu.

Osalle mestaruus on yks´ hailee, osalle taas koko elämä. Enemmän on syytä olla huolissaan näin leikillisesti niiden mielenterveydestä, joille se on koko elämä.

Täällä Hämeen Sanomien toimitiloissakin näin erään joukkueen kannattajan töissä reissussa rähjääntynyt Kerhon fanipaita päällä. ”Hyvä, että sain putken sunnuntaina katki”, hän virkkoi silmät punoittaen. Veikkaan, että monella putki jatkuu vieläkin – mitä sitä nyt suotta katkomaan, kun vappukin on jo ovella.

Hauskaa olisi tietää, mikä oli poissaoloprosentti kantahämäläisillä työpaikoilla eilen. Meno torilla oli nimittäin sunnuntai-iltana vielä osalla melko hurjannäköistä, kun pelaajat saapuivat mestaruusjuhlaansa kello 18 maissa.

Rieha oli kuitenkin huipussaan sen jälkeen, kun mestaruus lauantaina varmistui. Äänijänteet viritettiin äärimmilleen skoolausten kera, pusuja moiskittiin ja haleja annettiin tutuille ja tuntemattomille. Juominkeja roiskuteltiin vierustoverien päälle formuloiden tapaan. Torin ärrän kassa varmasti muistaa sixpackin hinnan unissaankin – sen verran tasaiseen tahtiin niitä juhlahumussa näytti menevän kaupaksi.

Kun kultakerholaiset olivat iltayhdentoista aikaan pistäytyneet torilla ”pojan” eli Kanada-maljan kera, desibelit olivat nousseet niin, että Myllymäessäkin oli tuntunut, kuin olisi ollut itse paikan päällä juhlimassa. Eipä ole kortteliralli mitään tähän verrattuna.

Aika säälittävää on, että aikuiset olivat rynnineet lavan reunalle saadakseen koskettaa pelaajia ja ”poikaa”. Rajansa kaikella, fanituksellakin.

Iltaa kaupungilla jatkaneet kertoivat, että kapakkaan kuin kapakkaan oli hervottomat jonot. Juottolat olivat lisäksi olleet paikoin niin täynnä, että tarjoilijat eivät pystyneet tarjoilemaan pöytiin, vaan väki komennettiin hakemaan nesteensä tiskiltä. Osa portsareista huuteli jonottajille jo ovelta, että enää ei illan aikana oteta sisään lisää väkeä.

Taksijonossa oli ollut väsyneitä juhlijoita kuin loppupelien lippujonoissa konsanaan. Kyytiä oli kiireisimpään aamuyön aikaan saanut jonottaa jopa puolitoista tuntia. Siinä ajassa olisi pistellyt jalan siksakkia jo melkoisen matkan.

Täytyy lopuksi vielä mainita, että lehtemme valokuvaaja Terho Aalto on muuten huumorimiehiä – ja ilmeisesti huonokuuloinen. Torilla olleen jättiscreenin päältä ilakoivia HPK-faneja loppuottelun ja mitalijuhlan aikana kuvannut mies kertoi löytäneensä työvuoroonsa uutta potkua, kun tuhannet ihmiset olivat kannustaneet häntä huudoin: ”Terho, Terho, Terho…”

susanna.lahdekorpi@hameensanomat.fi

Päivän lehti

4.4.2020