Uutiset

Hurraa, voitto tuli!

Miltä valoisan kevätaamun herätys näyttäisi teatterin keinoin esitettynä? Entä minkälaisen näytelmän saisi ylenmääräisestä kiekkohuumasta tai Hämeenlinnan Jukolan kaupunginosasta?

Tällaisistakin aiheista hämeenlinnalainen tarinateatteriryhmä Tässä voi rakentaa improvisoidun esityksen. Kaikki riippuu tarinoista, joita yleisö teatterilaisille tarjoaa.

Kymmenisen vuotta toiminut tarinateatteri on esiintynyt tilauksesta mm. koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa, syntymäpäivillä ja hääjuhlissa. Avoimia esityksiä on yleensä pari kolme kertaa vuodessa.

Viimeisin oli eilen Jukola-päivässä, jossa ryhmä teki näyttämöllä näkyväksi yleisön muisteluksia ja tunnelmia Jukolasta.

-Ja jos ei tarinoita tule, näyttelemme mielikuvista, joita ihmisillä Jukolasta on, Sini Rantakari suunnitteli etukäteen.

-Me otamme kissan pöydälle ja puhumme asioista, joista Suomessa ei saisi puhua, Kylli Kylliäinen kuvailee tarinateatterin olemusta.


Taidetta ja terapiaa

Tarinateatterilaisilta on pakko kysyä, mitä he oikeastaan tekevät-taidetta vai terapiaa. Vastaus on sekä että.

-Suomessa on eri tavalla painottuneita ryhmiä. Joissakin vahvana on performanssi, toisissa musiikki tai yhteisöllisyys, Sini Rantakari kertoo.

Tarinateatteri Tässä on keskittynyt fyysisyyteen ja taiteelliseen ilmaisuun. Ryhmässä on mukana muun muassa seurakuntien työntekijöitä, opettajia ja ohjaustoiminnan ohjaajia.

-Ja kaksi loistavaa muusikkoa, Rantakari lisää.

Tarinateatteriesityksen aluksi ryhmäläiset yleensä kertovat itsestään. Sen jälkeen yleisöltä pyydetään kertomus, lause tai tunnelma, jota lähdetään muokkaamaan esitykseksi improvisaatioteatterin keinoin.

Aivan sattumanvaraista improvisointi ei ole. Joka esityksessä yksi ryhmäläisistä on ohjaaja, joka määrää ilmaisutyylin sekä tekniikan. Erilaisia tarinateatterin tekniikoita on olemassa paljon, ja Tässä-ryhmä harjoittelee niitä säännöllisesti omissa harjoituksissaan.

-Harjoituksissa syntyy luottamus ryhmäläisten kesken. Aika usein näyttämöllä voi tulla tunne, että ”mitäs nyt”. Silloin on hyvä tietää, että näyttelijäkaverit auttavat, Kaija Klemetti sanoo.


Yhteisön kokoaja

Kaija Klemetille tarinateatterista ovat parhaiten jääneet mieleen esiintymiset erilaisilla tyky-päivillä ja muissa työyhteisöjen tapaamisissa.

-Sieltä alkaa joskus nousta yllättävän kipeitäkin asioita esiin. Tarinateatteri voi olla kokoavana voimana seminaaripäivän päätteeksi, hän sanoo.

Sini Rantakari tilasi tarinateatteriesityksen omille syntymäpäiväjuhlilleen ja liikuttui kyyneliin, kun juhlavieraiden kertomia muisteluksia esitettiin näyttämöllä.

-Tarinateatteri perustuu yhteisöllisyyteen. Usein syntymäpäiväjuhlilla vieraat eivät tunne toisiaan, mutta tällaisen esityksen jälkeen väki oli yhtä, hän kertoo.

Kylli Kylliäinen muistuttaa, että ihmisillä on luontainen taipumus muodostaa elämästään ehjä, katkeamaton tarina.

-Tarinateatterilla on menetelmät näyttää se kuvina. Minua se on auttanut käsittelemään kipeitäkin asioita ja opettanut tekemään niistä osan tarinaa, hän sanoo. (HäSa)