Uutiset

Huumassa putoaa helposti kelkasta

Suomi ryhtyy vapaamatkustajaksi ja pyrkii vain napsimaan rusinat pullasta. Luokan priimuksesta tuli koulukiusaaja. Näin meillä arvostellaan kitkerästi Suomen ratkaisuja EU:n kriisirahastosta.

Toisaalta eduskunnassa oppositio ryöpyttää hallitusta siitä, että Suomi jatkaa kurimukseen joutuneiden euromaiden tukemista. Timo Soinin (ps.) mielestä heitämme rahaa pohjattomaan Kankkulan kaivoon.

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) hyväksyi Brysselissä sopimuksen kriisimaiden rahoittamisesta ja euromaiden julkisen talouden tasapainottamisesta. Samaan aikaan valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) jyrähtää, että eduskunta ei hyväksy ratkaisuja.

Poliittinen sanailu on värikästä. Kuuma välikysymyskeskustelu ei välttämättä anna oikeaa kuvaa asioista. Päätöksetkään eivät ole niin kärkeviä kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Perustuslakivaliokunta ei pidä vakausrahaston enemmistöpäätöksiä perustuslain vastaisina.

Perustuslain 92. pykälän 2. momentin mukaan kansainvälinen sopimus on hyväksyttävä eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä, jos velvoite koskee perustuslakia. Perustuslakivaliokunnan mukaan vakausrahaston enemmistöpäätösten hyväksyminen on hyväksyttävä määräenemmistöllä eduskunnassa, koska rahastosta Suomelle saattaa tulla velvoitteita, joista ei tiedetä.

Päätökseen ei liity dramatiikkaa eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö tulkinta olisi suoraan perustuslaista. Ongelma on, että koko oppositio saattaa äänestää sopimusta vastaan. Keskustalla ja Perussuomalaisilla on 74 kansanedustaa eduskunnassa, kun 67 ääntä riittää kaatamaan esityksen, jonka taakse tarvitaan määräenemmistö.

Pääministeri Katainen jätti syystä huippukokouksen päätökseen varauksen, jossa viitataan perustuslakivaliokunnan kannanottoon.

Tiukka perustuslaki ei ole Suomelle häpeä vaan ylpeydenaihe. Emme muutu häiriköiksi, vaikka EU-sopimuksia ei hyväksyttäisikään eduskunnassa läpihuutojuttuina. Kunkin on tietenkin syytä miettiä, mikä on viisasta ja mikä populistista mellastusta.

Eduskunta voi edelleen hyväksyä uuden sopimuksen vakausmekanismista määräenemmistöllä. On demokratialle hyväksi, jos sopimuksen ehdottomat vastustajat ilmoittautuvat nopeasti ja selvästi.

On myös mahdollista, että Suomen vastuuta rajataan nykyistä tarkemmin ja rahaston päätöksentekoa selkeytetään. On ehkä mahdollista, että päätöksille löydetään muoto, joka ei vaadi määräenemmistöä eduskunnassa. Se ei ole kikkailua, sillä hallitukset ylipäätään valitsevat esityksilleen sellaisen muodon, jolla asiat voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä.

Suomi voi myös päättää, että se irtautuu euromaiden päätöksistä ja jopa koko eurosta. Populistisessa huumassa emme pääse edes vapaamatkustajiksi vaan putoamme kelkasta.