Uutiset

Huumori on vaikea laji

Ironia ja satiiri erityisesti. Tämä tuli mieleeni lukiessani 15.11.2005 alanurkkaa, jossa Jani Suhonen aloitti ansiokkaasti arasta aiheesta.

Ihmisten turvallisuushakuisuus on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, joissa järki ei paljon päätä pakota. Sinänsä se on ihan luonnollista ja oikein, että traagiset onnettomuudet herättävät ajattelemaan.

Toivoisi vain, että ajatteleminen toisi mukanaan halun kiinnittää huomiota todellisiin turvallisuusuhkiin.

Valtioneuvosto teetti viime vuoden lopulla selvityksen sisäisestä turvallisuudesta. Siinä Suomi sijoittuu Euroopan turvallisimpien maiden joukkoon lukuun ottamatta kahta kohtaa: kotona ja vapaa-aikana tapahtuneet onnettomuudet ja väkivaltarikollisuus.

Onnettomuuksista suurimman ryhmän muodostavat kaatumisonnettomuudet. Niiden johdosta yksinomaan lonkkamurtumia on noin 7 000 vuodessa. Niiden kustannus on noin 120 miljoonaa euroa. Lukuja voisi pienentää 60% käyttämällä suunnilleen housujen sivutaskujen kokoisia suojaimia kummassakin kyljessä.

Väkivaltarikollisuudessa perheväkivalta näyttelee suurta osaa.

Alkoholi on mukana lähes kaikessa väkivallassa ja selvityksen johtopäätös on, että tähän ongelmaan eniten vaikuttaisi syrjäytymisen ehkäisy.

Edellä mainitut faktat kuvaavat sitä miksi Suhosen ansiokas aloitus ehkä kompastui jatkossa. Jääkiekkokatsomon tapaturmien rinnastaminen vaikkapa kaatumisonnettomuuksiin muutti ironian äkkiä tahattomaksi komiikaksi.

Todellinen ironia on siinä, että esimerkiksi tupakka tappaa noin 5 000 suomalaista joka vuosi ja siltä suojautuminen ei vaadi turvalaitteita. (Paitsi passiivinen tupakointi joka tappaa suunnilleen saman verran.)

Itsekin koko elämänsä komedian saralla kaatuillut:

Pekka Lampela

Kalvola