Kolumnit Uutiset

Hyttynen häiritsee tärkeää sopimista

Pääministeri uhkailee, parahtivat ay-puolen isokenkäiset, kun Jyrki Katainen (kok.) otti kantaa työurien pidentämiseen. Hän teki selväksi, että jos työmarkkinoilla ei synny päätöksiä niitä syntyy hallituksessa.

Onko kuuden puolueen hallituksesta tiukan linjan vetäjäksi, se on edelleen politiikan arvoituksia. Katainen kaikesta päättäen näin uskoo.

Katainen sysäsi pakin päälle, kun tapasi työmarkkinoiden edustajat valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) kanssa suljettujen ovien takana.

Uhkailu loppui ja valta siirtyi työmarkkinajärjestöille. Niillä on helmikuun puoliväliin aikaa sopia kuinka suomalaisten työurat pitenevät.

Ratkaistava ongelma tunnetaan, mutta ikävänkin tosiasian voi vapaassa yhteiskunnassa joko kokonaan kieltää tai siirtää jatkuvasti huomisen murheeksi.

Työuraa voi pidentää kahdesta päästä: työelämään pitäisi siirtyä nuorena nykyistä nopeammin tai eläkkeelle siirtymisen ikää tulisi nostaa.

Ensimmäisen vaihtoehdon toteuttaminen on hankalaa, toisen vaihtoehdon tiellä on varsinkin SDP:n jyrkkä kielteinen kanta.

Synkässä talouden tilassa lasku on jo kirjoitettu. Kysymys on vain siitä kuinka – millä tavalla – kansa sen maksaa. Työuriin kajoaminen on yksi vaihtoehto muiden joukossa.

Hallitus jakoi merkittävästi valtaa työmarkkinajärjestöille. Niitä kuunnellaan – kunhan vaan kone jauhaa muuta kuin kauniita sanoja.

Suomessa puhutaan kolmikannasta, keskitetyistä ratkaisuista ja raameista kuin pyhistä uskonkappaleista aivan kuin niiden varassa elämä alkaisi tai loppuisi.

Hallituksen, työnantajapuolen ja palkansaajien kolmikantaista yhteistyötä tulee mitata vain tuloksilla.

Niiden putkahtamista esiin odotetaan helmikuun puolivälissä!

Puntarissa ei ole nyt sen enempää eikä vähempää kuin koko kolmikantaisen yhteistyön mielekkyys ja tulevaisuus.

Jos työmarkkinajärjestöt eivät löydä työurista sovintoa, on valopäiden touhua pitää yllä liekkiä raamisopimuksen jatkosta. Hyvästi raami.

Näyttää pahalta, taakkana on kiista palkansaajien kolmen päivän koulutuksesta. Sen ratkaisemiseksi viettävät joulua idean isä, työministeri Lauri Ihalainen (sd.) ja EK:n tuore työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen.

Vastuullisten paikkojen herroilla on varaa puuhasteluun talouden ukkospilvien tiivistyessä myrskyksi.

Koulutuskiista on kovien ratkaisujen rinnalla pelkkä hyttysen kusi, ei edes sitä.

Pöytä on siivottavissa. Kolmikanta voisi todeta, että raamin yhteydessä sovittiin, että koulutuspäivistä sovitaan, mutta nyt sovitaan, ettei kyetä sopimaan.

Pelissä on suhteellisuudentaju.

Jos työmarkkinoilla ei kyetä sopimaan olemattomasta, miten syntyisi tuloksia oleellisesta?