Kolumnit Uutiset

Hyvää päähänpotkitun kuumakallen päivää

Siniristilippu on saanut viime päivinä kyytiä. Lauantaina siksi, että EU-kansalainen tuntisi olevansa lähempänä jättijärjestöä. Olo oli kuitenkin vain suomalainen, koska Euroopassa pelattiin jääkiekkoa.

Sunnuntainen äitienpäivän liputus kosketti äiditöntä ja lapsetonta yhtä vähän. Näköhavainto sentään myönteinen. Sininen ja valkoinen näyttävät aina hyvältä vasten aurinkoista taivasta, pienessä tuulenvireessä.

Tänään liput mallaavat suomalaisuuden päivää. Poliitikot ovat onnistuneet jauhamaan vaalikeväänä isänmaasta koko vuoden kiintiön täyteen, joten taantukaamme vuosiin 1952-1978. Tuolloin toukokuun 12. päivänä liputettiin ainoastaan Johan Vilhelm Snellmanin synttärin kunniaksi.

Snellmanin meriittilista on mahdoton. Hän oli lehtimies, filosofi, professori, talousmies ja senaattori. Mahdollisesti Suomen merkittävin valtiomies. Sellaiseksi ei synnytä.

Johanin äiti kuoli pojan ollessa 8-vuotias. Kun hänen vaimonsa menehtyi jo 29-vuotiaana, tuli Snellmanista viiden pienen lapsen yksinhuoltajaisä.

Työelämäkään ei ollut tanssia ruusuilla. Kun rehtorismies muutti Kuopiosta Helsinkiin, hän ei saanut muuta kuin konttoristin työtä.

Snellmanin ajatukset tavallisen kansan kouluttamisesta ja suomenkielisen kirjallisuuden julkaisemisesta olivat venäläisten vallanpitäjien mielestä kiihkomielisiä. Jopa niin vaarallisia, ettei hänelle suotu virkaa Helsingin yliopistossa.

Seinä nousi pystyyn myös lehtimiehenä. Snellmanin perustamaa, yhteiskunnallisiin kysymyksiin keskittynyttä Saima-lehteä sensuroitiin, ja lopulta se lakkautettiin.

Mutta. Snellmanin ansiosta suomen kielestä tuli opetuksen ja oikeuslaitosten virallinen kieli ruotsin rinnalle. Viive oli pitkä – 40 vuotta – mutta olisi varmasti venynyt vielä enemmän, ellei Snellman olisi kiikuttanut kieliasetusta keisari Aleksanteri II:n allekirjoitettavaksi.

Snellmanin ansiosta Suomen markka sai alun yli 140 vuotta kestäneelle taipaleelleen. Mm. Snellmanin ansiosta Hämeenlinnassa ei asu tänä päivänä lukuisia Nymaneja, vaan Narmaloita. Ei hassummin Tukholmassa syntyneeltä merikapteenin pojalta.

Kun kerrankin on varaa valita, voisi tänään lipputankoon nostaa filosofi Snellmanin.

Paha päivä menee menojaan niin kuin hyväkin.

Lyhyessä lauseessa elämänvirta.

Päivän lehti

29.3.2020