fbpx
Uutiset

Hyväkään laki ei ehkäise viharikoksia

Viharikosten määrä on Poliisiammattikorkeakoulun selvityksen mukaan selvässä kasvussa. Ikävä kehityssuunta ei tosin ole yllätys, sillä viime vuosina erilaiset vähemmistöt ongelmineen ovat olleet jatkuvasti julkisuudessa. Keskustelua ovat ylläpitäneet myös ensi kevään eduskuntavaaleihin valmistautuvat poliitikot tai sellaisiksi aikovat. Ehdokkaita vaaleihin on asettamassa ryhmittymät, jotka avoimesti ilmoittavat vastustavansa maahanmuuttajien tuloa Suomeen.

Viharikoksia on tilastoitu vasta kahdesti, vuosina 2008 ja 2009. Viime vuodelta niitä kirjattiin noin tuhat, jossa kasvua edellisvuodesta on 17 prosenttia.

Rikoslakimme ei tunne erityistä viharikosta. Tuhannesta kirjatusta tapauksesta valtaosa on eriasteisia, yleensä kuitenkin lieviä pahoinpitelyitä. Pääasiallisena pontimena häiriökäyttäytymiseen on rasismi, muukalaisviha. Uskontoon liittyviä tapauksia on kirjattu 83 ja rikoksen uhriksi joutuneen seksuaalinen suuntaus on vaikuttanut kolmisenkymmentä kertaa.

Yllätys ei ole myöskään viharikoksen tekijä, nyrkki heiluu herkästi nuorella, 15-24-vuotiaalla suomalaismiehellä. Tekojen motiivina on ennakkoluulo ja vihamielisyys uhrin taustaa kohtaan. Tosin samanikäinen joukko syyllistyy moniin muihinkin rikoksiin ja rikkeisiin.

Viharikosten kasvuun on suhtauduttava vakavasti, ongelmaa ei silti pidä paisutellakaan. Moniin Euroopan maihin verrattuna Suomi on sittenkin suvaitsevainen maa ja kansalaiset sietävät erilaisuutta.

Meillä ei koskaan ole mellakoitu viikkoja, ei edes päiviä. Katuväkivalta ei ole organisoitua, vaan satunnaista pienten ryhmien keskinäistä nahistelua. Suomessa ei järjestelmällisesti ole poltettu tai muuten tuhottu rakennuksia tai muuta omaisuutta.

Jos väkivallan motiiviksi paljastuu rasismi, nykyisen lain mukaan siitä voi tuomita ankaramman rangaistuksen kuin vastaavasta teosta muuten. Tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia, rasistisesta motiivista saadaan käräjillä näyttöä vain pari kertaa vuodessa.

On päivänselvää, että vain murto-osa maahanmuuttajiin ja seksuaalisiin tai uskonnolliseen vähemmistöihin kohdistuvasta häiriökäyttäytymisestä tulee julki. Eriasteinen syrjintä, solvaaminen ja nimittely ovat valitettavasti arkea myös Suomessa. Maamme romaniväestö on saanut vuosisatoja kokea huonoa kohtelua.

Lainsäädännön uudistamiseen, tiukentamiseen ja viharikosten yksityiskohtaiseen määrittelyyn on olemassa paineita. Oikeusvaltiossa on kaikkien väestöryhmien saatava elää vapaasti vailla pelkoa henkisestä tai fyysisestä väkivallasta. Ketään ei syntyperän, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen takia saa syrjiä.

Hyväkään lainsäädäntö ei kuitenkaan ole ratkaisu, ei viharikoksissa eikä missään muussakaan rikollisuudessa. Lakien valvonta ja niiden tulkinta oikeusistuimissa ei koskaan ole täysin yhdenmukaista. Taistelussa viharikoksia vastaan asennekasvatuksella on saavutettavissa myönteisiä tuloksia.

Menot