Hyvästejä, jäähyväisiä

 

Tänä syksynä lausun kahdet erosanat. Kello on puoli yhdeksän lauantaiaamuna. Katselen ulos koleaan syysaamuun – yhä uinuu hauraasti Hätilä, helmeilee huurupinta autoni akkunoiden – ja mietin, mitä sanoisin. Kuinka kertoa vuosikymmenen takaisille vanhoille ystäville, että on tullut aika tähytä uusiin suuntiin, löytää tuore kulma kaupunkilaiselämään?
 
Olen saapunut pisteeseen, jossa kolmea asiaa voi vielä vaihtaa: autoa, juoksureittiä ja punttisalia. Minä tapaan juuttua asioihini – vuosimallin 1997 ilmastoimattoman Opelinikin kanssa elelin hamaan tappiin saakka, vuosikaudet, kunnes viime syksynä tunsin menopelini pohjarakenteen alkavan uhkaasti kirskutella ja klonksua.
 
Olen saapunut elämäni t-risteykseen, jossa on mahdollista päivittää kaksi asiaa. Siispä näkemiin, rantareitti! Minusta ei ole lausumaan sinulle noita otsikon hyvästejä ja jäähyväisiä, sillä tiedän, että vielä kerran palaan. Jo vuosikymmenen olen saanut nauttia runsaista metreistäsi ja kurvikkaasta profiilistasi, ihmisvilinäisistä asfalttipätkistäsi, pehmeästä hiekkapatjastasi lenkkitossujeni alla…
 
Erityispiirteistäsi ja yksityiskohdistasi – rautatiesillalta rantasaunan ja linnan kautta kasinorantaan! – silmäni nauttivat kuin naisesta. Sanon näkemiin. On aika etsiä uusi polku kotiin.
 
Näkemiin, uimahallin punttisali! Sinusta minulla on vain ylistäviä sanoja. Vielä kerran pyydän leiman tähän kymmenen kerran korttiini, vielä kerran pyydän loosipaikkaa eli sitä pientä omaa kopperoa, jossa vetää hetki henkeä. Koskaan en ole jäänyt loosia paitsi. Enkä henkilökunnan hymyä. 
 
Salilla on paljon tuttuja. Jos porukkaa on paljon, päivittelemme porukan määrää. Jos vähän, ihastelemme porukan määrää. Laitteet toimivat kuin ajatus, musavehkeet ovat kuulemma tilauksessa. Kuinka monelta punttisalilta on vesinäkymä?
 
Loput tutut ovat saunassa. Ai, sinäkin olet vaihteeksi täällä, vitsailemme. Saunassa puhumme sekä paikallista että valtakunnantason politiikkaa: kaakelilattialta paikkansa löytänyt luennoitsija luennoi, muut kuuntelevat ja nyökkäilevät. Mikäli luennoitsija on estynyt, puhumme vinyylilevyjen ylivertaisuudesta tai omenoista. Kun Löylyäijä on heittäjän paikalla, puheet jäävät puhumatta, sillä miekkonen viskoo siihen malliin, että Sauna-Timokin hakeutuisi vilpoiseen.
 
Kylmävesiallas on pyhä paikka – siellä ei puida moottoritien katetta tai Guzeninan pätevyyttä. Siellä puidaan veden kylmyyttä. Eilen vesi oli jotenkin poikkeuksellisen lämmintä. Tai sitten se vain tuntui siltä. Oli miten oli, näkemiin, uimahallin punttisali! En saata sanoa jää hyvästi, sillä tiedänhän minä palaavani. Tämä kymmenvuotiskausi jätti minuun kauniita muistoja. Tämän yhden asian voin vielä vaihtaa. Avaan uuden oven.