Uutiset

Hyvästit Arkadianmäelle!

Tätä huonetta tulee kyllä ikävä, sanoo Satu Taiveaho (sd.) hieman haikeana sosiaali- ja terveysvaliokunnan pitkän kokouspöydän ääressä.

Jalopuisen pöydän päällä lepää monta mustaa nahkakansiota, joiden väliin valiokunnan jäsenet ovat sujauttaneet viimeksi esillä olleet asiakirjansa. Taiveaho nappaa kainaloonsa paperinivaskan omasta kansiostaan ja pyyhkii kansiosta enimmät pölyt. Tyhjä nahkakansio jää lepäämään pöydälle.

-Täällä on tullut tehtyä monta merkittävää päätöstä. Vaikka kukaan ei tee mitään yksin, minunkin käden jälkeni näkyy niistä monessa, Taiveaho pohtii ennen kuin lyö valiokuntahuoneen oven lukkoon takanaan.

Päättäjänä hän ei huoneeseen enää palaa.

-Mutta kuka tietää, vaikka minut joskus kutsutaan tänne jossain toisessa roolissa, hymyilee uutta uraa sosiaali- ja terveydenhuollon parissa suunnitteleva Taiveaho.

”Kotiäitiä minusta ei saa!”

34-vuotias Taiveaho on yksi niistä 38 kansanedustajasta, jotka jättävät eduskunnan vapaaehtoisesti kevään vaaleissa. Kaksi täyttä kautta istunut Taiveaho päätyi ratkaisuunsa perhesyistä. Taiveaho ja Kaikkonen odottavat adoptiolasta Afrikasta.

-Mahtava työ, mutta hankalasti sovitettavissa kahden kansanedustajan ja pienen lapsen talouteen. Ei maailmanparannusviettini ole kadonnut, mutta toteutan sitä jatkossa muualla.

Adoptio ulkomailta on pitkä prosessi ja lapsi on näillä näkymin tulossa 1,5-2 vuoden kuluttua.

-Se on ihana asia jossakin tulevaisuudessa ja joka päivä mielessä, mutta en kiduta itseäni ajattelemalla sitä koko ajan. Ihmeelliset asiat hidastavat prosessia, esimerkiksi jalkapallon MM-kisojen aikana asialle ei tapahtunut mitään.

Tuleva äiti korostaa, ettei aio lapsen tulon jälkeenkään jäädä pitkäksi aikaa pois työelämästä.

-Ensivaiheessa olen tietysti kotona, mutta ei minusta mitään kotiäitimyyttiä saa!

Taiveaholla ei ole vielä työsopimusta, mutta hän on käynyt viime viikkoina useammassa työhaastattelussa. Jos kansanedustaja itse saisi päättää, hän näkisi itsensä mielellään töissä esimerkiksi aluehallintovirastossa valvomassa ja ohjaamassa vanhus- tai vammaispalveluja tai sosiaali- ja terveysalan järjestössä.

Mainettaan parempaa väkeä

Kun Taiveaho aloitti kansanedustajan työnsä kahdeksan vuotta sitten, hän puhkui nuoren poliitikon intoa. Päivät venyivät pitkiksi tunnollisesti täysistunnoissa istuen. Ensimmäinen puheenvuoro oli tärkeä hetki.

-Olin viilannut sanamuotojani pitkään, mutta kun vihdoin pääsin puhujanpönttöön pitkän keskustelun päätteeksi, kello kävi jo iltayhtätoista ja salissa istui vain kaksi kansanedustajaa, jotka odottivat omaa vuoroaan. Media oli lähtenyt lehteriltä ja yleisössä istui ainoastaan silloinen aviomieheni – pakotettuna, Taiveaho naurahtaa muistolle.

-Se pani asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Eduskunnan kuopukselle kasaantui myös paljon luottamustehtäviä. Hän istui ensimmäisellä kaudellaan peräti kolmessa eri valiokunnassa varsinaisena jäsenenä. Vain puoluetoveri Jutta Urpilaisella oli valiokuntia enemmän.

Pian silmät avautuivat eduskunnan tavoille, jotka ohjautuvat usein parlamentaarisen iän mukaan.

-Kun tulin eduskuntaan, ihmettelin, miten ne minut tänne ovat valinneet. Kun olin vähän aikaa ollut talossa, aloin ihmetellä, mitä nuo muut täällä tekevät, Taiveaho kertoo eduskunnan käytävillä usein kuullun sanonnan.

Heti perään hän kuitenkin lisää, että huonosta maineestaan huolimatta talo on täynnä asioihin paneutuvaa, ahkeraa väkeä.

-On kurjaa, että mielikuva kansanedustajista on, että he vain ajelevat taksilla, ovat torkkupeiton alla ja muutenkin roistoja kaikki. Ei se niin mene, Taiveaho puolustaa kollegoitaan.

Heikompien puolustaja

Taiveaho kokee tehneensä tärkeimmän työnsä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joka käsitteli viime kauden aikana yhteensä 255 eri asiaa. Yksistään viime vuoden 124 kokouksen aikana valiokunta sai aikaiseksi 58 mietintöä ja 24 lausuntoa.

Yksi isoimmista urakoista oli uuden terveydenhuoltolain laadinta sekä vammaispalvelulain muutos, joka toi oikeuden henkilökohtaiseen apuun. Sen sijaan vanhuspalvelulaki jäi vaalien jälkeen kokoontuvalle eduskunnalle.

-Saimme sitäkin kuitenkin tökättyä eteenpäin, vaikka tottakai minua harmittaa, etten ole sen lopullisesta sisällöstä enää itse päättämässä,

Taiveaho kuvailee itseään heikompien puolustajaksi, ”joita tässä talossa ei liikaa ole”.

-Sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut minun intohimoni. Olen tyytyväinen, että saimme ensimmäisellä kaudellani lisättyä työllisyyttä ja poistettua omavastuuosuuden kaikkein köyhimpien toimeentulotuen saajien asumismenoista,

Lisäksi ympäristövaliokunnassa istunut Taiveaho on tyytyväinen, että ilmastopolitiikka on noussut arvoonsa.

-Enää juuri kukaan ei vähättele tai kiistä ilmastonmuutoksen merkitystä.

Aitassa valtionarkisto

Eduskunta on jo kirmannut vaalikentille. Enää jäljellä on huhtikuun 12. päivän juhlaistunto, joka päättää kauden lopullisesti.

Taiveaho on viettänyt viimeiset päivänsä huonettaan siivoillen ja ihmetellen, miten paljon paperia sitä on kahdeksan vuoden aikana tullutkin säilyttäneeksi.

-Kaapin tyhjennys vie aikaa, sillä kaikkea ei suinkaan voi heittää paperikeräykseen. Esimerkiksi henkilötietoja sisältävät paperit on työnnettävä silppuriin.

Hän on jättänyt joitakin lakeja itselleen muistoksi. Alun perin hänen tarkoituksenaan oli säilyttää myös kaikki kahdeksan vuoden budjettikirjat.

-Antti alkoi toppuuttelemaan, että eiköhän riitä, että säilytän vain viimeisimmän. Hänen mielestään meidän aittamme muistuttaa jo nyt Hämeenlinnan kaupunginarkistoa, kun sieltä löytyvät kaikki valtuuston kokouspäiväkirjat hienosti aikajärjestyksessä. Nyt aitta laajenee ilmeisesti valtionarkistoksi, Taiveaho vitsailee.

Kunnallispolitiikka kiinnostaa

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Silti Taiveaho kertoo olevansa melko varma siitä, ettei enää palaa kansanedustajaksi. Politiikkaa hän ei kuitenkaan kokonaan jätä.

-Olen jo lupautunut joihinkin järjestöihin aktiiviksi. Aika todennäköisesti lähden mukaan myös kunnallispolitiikkaan, nykyään Tuusulassa asuva ex-hämeenlinnalaisvaltuutettu sanoo.

Hän oli ehdokkaana myös edellisissä eurovaaleissa ja tappio jäi kirvelemään.

-Kyllä minulla palo sinne olisi, mutta seuraavat eurovaalit ovat lapsen kannalta liian pian ja sitä seuraavat puolestaan niin pitkän ajan päästä, että en usko sille tielle enää ryhtyväni, Taiveaho pohtii.

Kun työ kansanedustajana päättyy, Taiveaho aikoo juhlistaa sitä eräänlaisella siirtymäriitillä.

-Haaveenani on mennä huhtikuun alussa kävelemään Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti äitini kanssa. Se sopisi ihanasti tähän taitekohtaan uuden elämän kynnyksellä, Taiveaho haaveilee. (HäSa)