Uutiset

Hyvät ajat huonoihin varautumista

Kun poliitikko sanoo, ettei ongelmia ole, niitä alkaa yleensä ilmestyä.

Vuonna 2007 ei vain poliitikot, vaan myös ekonomistit kehuivat Suomen ylijäämäistä julkista taloutta, erinomaista kilpailukykyämme ja viennin vetoa. Vain kansakunnan ikääntymisestä muistutettiin, joskaan ei huolestuttavaan sävyyn.

Vain vuosi puheiden jälkeen alkoi tapahtua. Kansantuote putosi seuraavana vuonna kahdeksan prosenttia, julkinen talous kääntyi alijäämäiseksi ja vientiteollisuutemme veto tyssäsi.

Kaksi vuosikymmentä aikaisemmin puheet olivat ihan saman sorttisia. Pääministeri Harri Holkeri julisti, ettei meillä enää ole yhteiskuntaluokkia ja miten Suomi selviää teollisesta murroksesta.

Valuutat vapautettiin säännöstelystä. Halpaa ulkomaista rahaa virtasi kotimaisiin investointeihin. Talous kasvoi, palkat nousivat ja inflaatio kiihtyi.

Vaaran merkkejä ei nähty. Koko talouden pikakiihdytys perustui velalle. Pankit kilpailivat markkinaosuuksista jakamalla rahaa ilman kelvollisia vakuuksia.

Kun Neuvostoliitto hajosi, itävienti tyrehtyi ja velkoja piti ryhtyä maksamaan takaisin, tuli äkkipysäys, syvä lama ja valtava työttömyys.

Tästä alkoi myös voimakas kansan jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin.

Vuonna 2009 puhuttiin siitä, miten tätä taantumaa ja 1990-luvun lamaa ei voi verrata keskenään.

Kyllä voi. Niissä on paljon samoja aineksia. Nytkin kotimaista kulutusta ja talouden kasvua on pidetty yllä velkarahalla. Historiallisen alhainen korko on innostanut kotitalouksia investoimaan ja kuluttamaan.

Vahva kasvu kerrytti myös verotuloja, joilla kunnat ja valtio paisuttivat menojaan kansantalouden kasvua nopeammin.

Nyt kun velkavetoiselle kasvulle on pakko lyödä jarrua, paljastuu koko totuus ja ollaan tuttujen ongelmien edessä.

Julkinen talous joutuu vyönkiristyskuurille, vientiteollisuuden rasitteita ja työyksikkökustannuksia pitää alentaa ja löytää kokonaan uusia teollisuustuotteita.

1990-luvulla Suomen talouden pelasti vientivetoinen kasvu Nokian johdolla, kun markan arvosta oli sulanut neljännes devalvaatiolla. Nyt euro on vakaa ja devalvointi täytyy tehdä sisäisesti tuotantokustannuksia alentamalla.

Koskahan Suomessa opitaan se, että hyvät ajat pitää käyttää huonoihin varautumalla, niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella.

Julkisella puolella menojen annettiin kasvaa jopa tuplasti kansantuotteen kasvua nopeammin. Yksityisellä puolella taas syntyi huutokauppa palkankorotuksista liittokohtaisissa ratkaisuissa. Korotusprosentit tuplautuivat aikaisempaan nähden. Korotukset rapauttivat erityisesti vientiteollisuuden kilpailukykyä ja uusia työpaikkoja syntyi kitsaasti.

Kekkonen kysyi aikoinaan, onko meillä malttia vaurastua. Tuo kysymys olisi pitänyt esittää uudelleen neljä vuotta sitten.

Päivän lehti

26.5.2020