Uutiset

Hyvät tavat kadoksissa

Kohteliaisuus, se on niin helppoa. Muistaa ne kolme pientä sanaa: kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Niin opetti jo mummokin.

Mutta missä ovat tämän hetken tavat? Aamulehti kirjoitti pari viikkoa sitten sunnutailiitteessään (23.7.), että suomalaiset ovat jakautumassa kahteen leiriin. On se ryhmä, joka tuntee tavat ja etiketit ja menestyy. Sitten ovat ne toiset, jotka eivät käyttäydy.

Viime aikojen esimerkkejä niistä huonokäytöksisistä:

Tarjoan tuttavalleni kahvikupin. Hän poimii mukin tiskiltä kuin olisi itsestään selvää, että maksan, eikä sano mitään. Olen niin tottunut hyvätapaisiin ihmisiin, että tilanne melkein hämmentää.

Toinen tuttavani kirjoittaa sähköpostissa erimielisyyksien jälkeen: ”Ehkä joskus pystyt antamaan anteeksi.”. Tekisi mieli vastata, että olisi helpompi antaa, jos pyytäisit. Jätän asian kuitenkin sikseen.

Bussissa matkustaessani nuori tyttö vastaa kännykkään ja alkaa puhella niitä näitä. Siinä ei vielä ole mitään kummallista, että äänet ovat lujalla, mutta puhelimessa on kaiutin päällä. Kaikki matkustajat kuulevat keskustelun.

Ensin ajattelen, että se on vahinko. Miten noloa. Meinaan jo huomauttaa asiasta, kun tajuan, että kaiutin onkin käytössä tarkoituksella. Teinitytöt hihittelevät puhelimeen yhteisvoimin.

Huonoksi käytökseksi ei enää edes osaa laskea sitä, kun ovi pamahtaa nenän edestä kiinni tai naapuri jättää tervehtimättä.

Mutta senkin kyllä huomaa, kun joku taitaa hyvät tavat. Eikä niitä tapoja tarvitse tavata oppaista, vaikka kultaisia käytöksen kirjoja nykyään riittääkin. Perushuomaavaisuus muita kohtaan ja tilanteen tarkkaileminen riittää.

Small talkin oppineet suomalaiset ovat yhä tietoisempia eurooppalaisista kohteliaisuussäännöistä. Poskisuudelma ei hämmennä yhtä paljon kuin vielä kymmenen vuotta sitten ja säästäkin rupatellaan sujuvasti.

Oma akilleenkantapääni on teitittely. Vaikka kuinka pinnistelen, puheeseen eksyy liian tuttavallisia muotoja. Toivon, että kunnioitus välittyy kuitenkin muulla tavalla.

Helppoahan se on niissä kielissä, joissa sinuttelu ja teitittely sekoittuvat toisiinsa.

Isot juhlat ovat paikka, jossa tapatietous tai sen puute näkyy helposti. Olen tänä kesänä vieraillut erityisen ahkeraan häissä.

Ensimmäinen ongelma on tietysti pukeutuminen. Tässä taannoin haastattelemani tapakouluttaja Kaarina Suonperä oli sitä mieltä, että häissä pukeudutaan liian rohkeasti. Pahimpana tyylirikkona hän piti liiaksi humaltunutta vierasta.

Vääriä vaatevalintoja tärkeämpää on kuitenkin tunnelman luominen. Jos samassa pöydässä istuvat vieraat eivät vaivaudu kättelemään, saati juttelemaan, ei kovin hyvin mene.

Onneksi niin tavattomia ihmisiä on harvassa. Itsestähän se kaikki lähtee.

Ja aina on yksi, johon voi luottaa: kahviautomaatti muistaa kiitoksen.

salla.virta@hameensanomat.fi

Huonoksi käytökseksi ei enää edes osaa laskea sitä, kun ovi pamahtaa nenän edestä kiinni tai naapuri jättää tervehtimättä.