Uutiset

Hyvien aikojen pyhä kolminaisuus

Joulun alla soitteli ilmeisen voimakastahtoinen puolituttu naisihminen ja kertoi aistivansa taas kaikki laman merkit. Hän ilmoitti napakasti, ettei hänestä noin vain rouvittelemalla selviä, sodat, evakon, pula-ajan, peltopaketit ja maaltapaon nähneestä ihmisestä. Niin oli pakko kuunnella.

Tämä pienviljelijän ja sotaveteraanin leski ei ollut huolissaan budjettivajeesta, alavireisestä pörssistä, ei eurosta saati Kreikan vempuloinnista, vaan paljon arkisemmista ja käsin kosketeltavista talouselämän häiriöistä. Hänelle lamaa tietäviä indikaattoreita on kolme: kaupasta on voi loppunut, kahvi maksaa melkein vitosen paketti ja kesällä ostettu hillosokeri oli liettualaista.

Paljon maailmansivua nähneen ihmisen arvomaailmassa juuri voi, sokeri ja kahvi rakentavat sen pyhän kolminaisuuden, jolla hyvinvointia ja vakaita oloja luotettavasti mitataan.

Totta kai, juuri voi, sokeri ja kahvi yhdessä muutaman muun elintarvikkeen kanssa säännösteltiin sota-aikana ensimmäisinä. Kun ankara säännöstelykään ei auttanut, niiden tilalle ilmestyivät kurja korvike, sakariini ja margariini.

Korttiannokset olivat pieniä, ajoin mitättömiä. Voista, kahvista ja sokerista, toki myös lihasta, kananmunista ja tupakasta kehkeytyi nopeasti käypää valuuttaa. Hiivuttava nälkä tai jo pelkkä huoli sen tulosta, oli verraton markkinavoima, joka ohjasti kurssikehitystä rautaisella otteellaan. Voilla kun voiteli ja sianpotkalla koputti, niin ovi kuin ovi aukeni. Kovinkin koeteltu kansalaiskunto osoittautui mustan pörssin kaupassa vain hataraksi silmänlumeeksi.

Kun keskeisten elintarvikkeiden säännöstely vihdoin 1950-luvulle tultaessa päättyi, ihmisten ilo oli ylimmillään ja varmasti aitoa. Kovat ajat olivat takana ja uuden, paremman huomisen sinetöivät kauppaan ilmestyneet voi, sokeri ja kahvi. Niitä ostaakseen ei enää tarvinnut ynnäillä ruokakunnan elintarvikekuponkeja saati asioida limaisten trokarien kanssa. Voi sitä ilon päivää!

Rouvan lamaennusteen vyöryessä lankoja pitkin tajuntaan, ei tietenkään tullut mieleen väittää vastaan. Lohduttelu, että sokeria ja kahvia sentään vielä on ja voitakin tulee taas, kunhan meijereissä ehtivät kirnuta, ei mennyt oikein perille. Tiedossa tuntui olevan, että uusi voi on oikeissa hinnoissa, ei enää polkuhinnoiteltu tyrkkytuote.

Mieleen tuli sitä vastoin se, mistä tavarasta nykyiset ylensyöneet elintasosuomalaiset riemastuisivat. Ei sellaista tuotetta kai ole olemassakaan, kun kaikkea on liian kanssa. Joskus jonotettiin SKOP:in osakkeita, Janakkalan tontteja ja Nokian kännyköitä, mutta ei niitäkään enää.

Kun kauppalapussa luki ennen, että juustoa, mahdollisuuksia oli kolme: Koskenlaskijaa, punakuorista tai tahkojuustoa. Nyt juustohyllyä piisaa kymmeniä metrejä.

Punakuorista emmentaliakin on sataa eri variaatioita pakkauskoon, suolan, rasvaisuuden mukaan joko siivuina, raastettuna, yksittäispakattuna, kokonaisena, neljänneksenä tai puolikkaana. Olkaa hyvä, miten vain haluatte.