Kolumnit Uutiset

Hyvien ihmisten kirjoissa

Olen jo muutaman viikon ajan tuntenut sanomatonta mielihyvää. Kerrankin tunnen päässeeni hyvien ihmisten kirjoihin.  

Maailman luonnon säätiö WWF julkaisi hiljattain lihaoppaan, jossa oikeastaan vain suomalainen riista sai armon kunnon ihmiselle soveliaana ravintona. 

Koska näin on, me metsästäjät emme WWF:n mielestä olekaan pahantekijöitä ja harrastuksemme sademetsien pelastustyössä on merkittävä.

Jokainen hirvenlihakilo vähentää maailmaa tuhoavien karjaeläinten lihan kulutusta.

Hirven, peuran ja kauriin lihaa saadaan vuosittain luonnosta kymmenkunta miljoonaa kiloa, huomattavasti enemmän kuin ammattina harjoitettava poroelinkeino tuottaa. 

Silti riistasta ei ole koko kansan ruokkijaksi. Saalis kulutetaan sen pyytäjien, noin 170 000 suomalaisen talouksissa ja heidän lähipiirissään. 

Harrastukselle ei sovi laskea hintaa. Silti on selvää, että hirvenlihakilo tulee kosolti kalliimmaksi kuin paras kaupan lihatiskin niittylihan luomuinen sisäfile.

WWF sytyttää kovin huolettomasti punaisen valon suomalaiselle sialle ja broilerille. Ne muka saastuttaa tuontisoija, joka ei ole päässyt järjestön siipien suojaan. 

Osansa punavalosta saavat nekin karjankasvattajat, jotka eivät kuuna päivänä ole syöttäneet elikoilleen soijaa, ainoastaan oman tai lähitilojen viljaa. 

Mistäpä kuluttaja voi päätellä soijan ja vieläpä sademetsiä tuhoavan soijan käytön lihantuotannossa?

Erikoista järjestön suhteessa soijaan on sekin, että vain WWF:n hyväksymän sertifikaatin soija on sallittua. Tästä ei ole pitkä matka anekauppaan. 

Läheskään kaiken globaaleilla markkinoilla liikkuvan soijan takia ei ole kaadettu sademetsiä, mutta siitä viis, vain WWF:n suosikki saa armon.

Muuten olen sitä mieltä, ettei mikään ulkomainen soija ole rehuseoksissa tarpeellista. Valkuainen voidaan vallan hyvin korvata kotoisilla palkokasveilla. 

Herneen ja härkäpavun käyttö toisi ehkä muutaman sentin lisää lihakilon hintaan, mutta hyvästä omastatunnosta sietää vähän maksaa.

WWF:n lihaopas vaikuttaa kovin elitistiseltä. Riistan ohella siedettävää lihaa saa luomusta ja luonnonlaitumilta. Riista on suuren enemmistön ulottumattomissa ja monille luomu on aivan liian kallista.

Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa tämmöiseen ruualla leikkimiseen. Sangen monen kuluttajan liha- tai kalaostos perustuu vain ja ainoastaan kaupan oransseihin tai keltaisiin alennustarroihin. Jos niitä ei ole tarjolla, paistinpannulla ei liha tirise.

WWF:n suuri sanoma ilmiselvästi on, että lihasta olisi hyvä luopua kokonaan ja siirtyä kasviksiin. Oppaassa on vahva ideologinen painotus, jos kohta lievä sopuilu lihan suuntaan voi ärsyttää kiivaita äärivegaaneja. 

He tekevät suureen ääneen, aina ja kaikkialla, ohjelmanumeron tapaan selväksi omat, mielestään ainoat oikeat valintansa. Nämä ruokafasistit suorastaan kieriskelevät omassa erinomaisuudessaan ja heille kaikki muut ovat huonoja ihmisiä.

Kasvisravinto ei sekään ole haitatonta. Runsaan herneen ja kaalin syönnin välittömät vaikutukset ihmisten lähielinpiirin ilmaston laatuun ovat laajalti tunnettuja ja kiistattomia.

 

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Päivän lehti

28.5.2020