fbpx
Kolumnit Uutiset

Idässä kaikki on suurempaa

Jos haluaa saada suhteellisuudentajua, kannattaa matkustaa Kiinaan. Siellä kaikki on nimittäin suhteetonta.

Runsaan viikon mittaisella lomamatkalla oppi oikeastaan sen, että kaikki se, mitä täällä Pohjois-Euroopan laidalla teemme, on kovin, kovin pientä.

Aiemmin mielikuvani maailman väkirikkaimmasta valtiosta oli, että se on saasteinen, ahdas ja meluinen savupiippuvaltio, jossa demokratiaa ei ole ja ihmisoikeudet ovat kyseenalaiset. Sana kommunismi myös pyöri mielessä etäisenä muistikuvana. Käsitykseni maan taloudesta oli se, että “Made in China” lukee muutaman tuotteen kääntöpuolella.

Maan todellisuuden tajusi vasta, kun näki, miltä siellä todella on tapahtunut.

Kiina on markkinoiden avautumisen jälkeen 1970-luvun lopussa tehnyt valtavan taloudellisen loikan. Parin vuosikymmenen aikana hurjalla talouskasvulla kirinyt maa muuttui teollisuusyhteiskunnaksi.

Vastaava kehitys tapahtui Suomessa 1950–1970-luvuilla. Minkä tuolloin teki noin viisi miljoonaa suomalaista, on Kaukoidässä tehnyt runsaat miljardi ihmistä. Nyt näyttää siltä, että on tultu takaa rinnalle ja pian mennään elintasossa kovaa vauhtia ohi.

Shanghaissa voi saada hieman vääristyneen kuvan elintasosta, koska 24 miljoonan asukkaan kaupunki on maan liiketalouden keskus. Silti sähköisten mopojen seassa sukkuloivat porschet, maseratit ja bentleyt. Ostoskeskuksissa guccit, pradat ja hugobossit valtaavat myymäläpinta-alaa niin paljon, että unikkokuosi hukkuu.

Keskiluokka vaurastuu ja ilmeisen vauhdilla.

Tuloeroja maaseudun ja kaupunkien välillä totta kai on, ja ero on suuri. Samalla se kuitenkin kapenee, kun maa kaupungistuu. YK:n alainen Maailmanpankki on arvioinut, että runsaassa neljännesvuosisadassa köyhyydessä eläneiden kiinalaisten määrä on pudonnut 84 prosentista 13 prosenttiin.

Uskomattominta oikeastaan on se, miten vähän tiedämme Kiinan kokoisesta valtiosta. Suomen elintaso on toisaalta rahoitettu jo vuosien ajan sillä, että suomalaiset yhtiöt, koneteollisuus etupäässä, ovat paitsi myyneet Kaukoitään, myös siirtäneet tuotantonsa sinne.

Mitä tästä jäi käteen? Se, että entistä useamman pukumiehen, varsinkin ekoteknologiaa kauppaavan, kannattaa kääntää katseensa vielä Venäjästä itään.

Ja se, että koulussa olisi ollut hyvä opiskella mandariinikiinaa.

Menot