Kolumnit Uutiset

Ihalainen kasaa yhteistyön eväitä

Talouden mittarit painuvat yhä enemmän punaiselle.

Kahden laivan tilaaminen tai Fennovoiman ydinvoimalaprojektin nytkähtäminen eteenpäin eivät tilannetta muuta.

Kurssin kääntäminen vaatii nyt järeitä, pitkävaikutteisia toimia.

Työministeri Lauri Ihalainen (sd.) koki 1990-luvun laman aitiopaikalta, SAK:n puheenjohtajana. Ylen haastattelussa hän totesi, ettei halua niiden aikojen palaavan. Siksi hän patistaa hallitusta ja työmarkkinajärjestöjä samaan pöytään.

Nyt, jos koskaan, sanoi työministeri viitaten tilanteen vakavuuteen.

Ihalaisen patistelussa ei ole mitään uutta. Uutta ei ole sekään, että häntä myötäilee SAK:n nykyinen puheenjohtaja Lauri Lyly esityksellään keskitetystä työmarkkinaratkaisusta.

Hallitus ja työntekijäpuoli yrittivät samaa jo keväällä ennen puoliväliriihtä. Silloin EK ilmoitti tylysti, että nollakorotukset ovat samaan pöytään tulemisen ehto.

Tuon jälkeen työnantajapuoli sai kohutun yhteisöveron alennuksen 24,5 prosentista 20:een. Myös merikuljetuksille asetettua rikkidirektiiviä on luvattu kompensoida vientiteollisuudelle.

Nyt hallitus Ihalaisen johdolla odottaa EK:n taipuvan neuvottelupöytään ilman nollaehtoa.

Toimitusjohtaja Jyri Häkämies ilmoitti Lylylle, ettei EK kannata Lylyn esitystä, mutta on valmis keskustelemaan palkka- ja veroratkaisuista.

Kovin sovinnonhaluiselta ei Häkämiehen ilmoitus vaikuttanut. Se on kuitenkin tosiasia, että lähestymistä on tapahtunut korjaustarpeista: vientiteollisuuden kilpailukyky pitää palauttaa, teknisiä innovaatioita on tuettava, työllisyystoimia tehostettava ja taloutemme pitkän aikavälin ennustettavuutta parannettava.

Sopimisen muodosta on Suomessa tullut itseisarvo. EK pitää visusti kiinni linjauksestaan: Suomessa on sovittava ala tai mieluummin yrityskohtaisesti työn tekemisen ehdoista.

Eteläranta kympissä eivät askarruta lähivuosien kokemukset. Juuri liittokohtaiset ratkaisut vaikuttivat merkittävästi nimellispalkkojen ripeään nousuun. Myös se olettamus veti vesiperän, että korotukset suuntautuvat maksukyvyn ja tuottavuuden kasvun mukaan.

Kävi juuri päinvastoin. Kuntapuolesta tuli palkkajohtaja kuntien velkaantumisesta ja negatiivisesta tuottavuuskehityksestä huolimatta.

Palkkakoordinaatiota tarvitaan, jotta kilpailukykyä parantava maltillinen ja talouden ennustettavuutta pitkällä aikavälillä lisäävä ratkaisu kyetään verokompensaation avittamana synnyttämään. Nyt pitäisi vain keksiä uusi termistö ja samalla talloa tupo-sana unohduksen suohon.

Sisällöstä on varmasti löydettävissä yksimielisyys, jos vain löytyy tahtoa eikä sopimiselle aseteta valtapoliittisia tai ideologisia päämääriä.

Päivän lehti

2.12.2020

Fingerpori

comic