Uutiset

Ihalaisen vastaus teki pelin selväksi

SAK:n suurimmat ammattiliitot lähtivät liikkeelle ja pyysivät puheenjohtaja Lauri Ihalaista jatkamaan maan suurimman palkansaajajärjestön johdossa kesällä 2005 alkavalla kaudella. Sosiaalidemokraatteihin lukeutuva Ihalainen vastasi Metalliliiton Erkki Vuorenmaan, PAM:n puheenjohtajan Ann Selinin sekä KTV:n puheenjohtajan Tuija Santamäki-Vuoren kosintaan vastaamalla kyllä.

Lauri Ihalaisen vastauksen jälkeen hämärän peittoon jää ainoastaan se, siirtyykö hän eläkkeelle 60-vuotiaana vai jatkaako puheenjohtajakauden loppuun ja on näin SAK:n johdossa aina vuoteen 2011 asti. On varsin ymmärrettävää, ettei Ihalainen halua tässä vaiheessa sanoa puheenjohtajakautensa päättymisen ajankohdasta mitään. Päätöksenteossa ovat aikanaan puntarissa pelkästään niin maanläheiset asiat kuin terveys, työmotivaatio ja myös SAK:n tilanne.

On hieman outoa ja poikkeuksellistakin, että Ihalaista pyydettiin paljastamaan halukkuutensa jatkaa puheenjohtajana melkein kaksi vuotta ennen SAK:n vuoden 2005 edustajakokousta. SAK:ta on moitittu siitä, että se on jämähtänyt yhteen ihmiseen, Lauri Ihalaiseen. Täysin tyhjästä arvostelu ei kumpua, sillä hän on ollut SAK:n johdossa vuodesta 1990, siis 14 vuotta.

Ihalaista voi kuitenkin arvostaa suoraselkäisestä päätöksestä. Jos ja kun hän oli ratkaisunsa tehnyt, miksi hänen olisi pitänyt jatkaa vuosi-puolitoista kuurupiiloa? Ketä sellainen peli olisi palvellut? Ei sen paremmin SAK:ta kuin koko työmarkkinasysteemiä. Ihalaisen siirto lopetti kerta heitolla puheenjohtajapelin niin SAK:ssa kuin mediassakin. Myös vastapuolella, työnantajien leirissä, on selvää, kuka johtaa SAK:ta tästä eteenpäinkin.

Lauri Ihalainen on työmarkkinajohtajana maltillinen, tietysti ennen muuta omiensa etua ajava, mutta silti yhteiskunnan kokonaisuutta ajatteleva työmarkkinajohtaja. SAK edustaa monissa työelämää koskevissa asioissa liikaa mennyttä maailmaa. Ihalaista ei kuitenkaan voi laskea missään mielessä järjestönsä vanhoillisten kaartiin. Hän on pystynyt pitämään silmiinpistävän hyvin koossa suuren edunvalvontaorganisaation, jonka pinnan alla on ollut ajoittain koviakin paineita.

Saattaa hyvinkin olla, että Lauri Ihalainen on uransa kovimmassa puristuksessa vielä nykyisellä puheenjohtajakaudellaan. Suomeen tavoitellaan edelleen sangen yksimielisessä hengessä laajaa tulopoliittista kokonaisratkaisua, jonka puolesta on puhunut myös SAK:n Ihalainen. Viime päivien synkät uutiset suurteollisuuden lomautuksista eivät tuloneuvotteluja ainakaan helpota. Torstaina oli Metson vuoro ilmoittaa 700 työpaikan karsimisesta Suomessa, Ruotsissa ja Pohjois-Amerikassa.

Irtisanomiset lisäävät palkansaajapuolella epätoivoa ja varmasti kiukkuakin. Kaiken tuskan keskellä olisi hyvä muistaa, että yritysten kipeätkin ratkaisut tähtäävät siihen, että niiden toiminta työpaikkoineen jatkuu kannattavana.

Päivän lehti

28.5.2020