Kolumnit Uutiset

Ihan tavallista elämää

Nuorena haikailin seikkailuja. Unelmoin villeistä juhlista, komeista prinsseistä ja huimista safareista. Harmaa arki ja tavallinen elämä saivat minut haukottelemaan pitkästyneenä.

Minusta piti tulla Nobel-kirjailija ja suuri ajattelija, jonka sanomisia siteerattaisiin.

Niin sitä ihminen muuttuu.

Nykyisin suurin unelmani on olla tavallinen ihminen, joka elää ihan tavallista elämää. Siihen on vielä matkaa, muttei mahdottomasti.

Avosydänleikkaus opetti asioiden tärkeysjärjestyksen. Elämä on paljon muutakin kuin työelämä ja kavereita voi olla muitakin kuin työkaverit.

Hämeen Sanomien lukijoilta on tullut leikkaukseni jälkeen paljon palautetta. Sydän on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Tuntuu, että jokaisella on joku, jolla on ongelmia sydämen kanssa.

Moni jonottaa tälläkin hetkellä sydämen tekoläppäleikkaukseen ja pelkää, mitä tuleman pitää. Vain toinen, joka on kokenut saman, voi auttaa.

Minäkin pelkäsin leikkausta. Raskaimmalta tuntui hyväksyä se, etten voisi itse vaikuttaa siihen mitä tapahtuu.

Kaikki meni peloistani huolimatta hyvin.

Leikkauksesta ei pääse koskaan irti, eikä pidäkään. Itselleni leveä punainen arpi rinnassani on hyvä muistutus elämän hauraudesta. Monen mielestä arpi on kamala, mutta minulle se on kuin voitonmerkki.

Leikkauksen jälkeen potilas kammetaan pystyyn nopeasti ja autoakin saat ajaa jo kolmen kuukauden kuluttua. Puolta vuotta pidetään jonkinlaisena haamurajana, jonka jälkeen palataan takaisin sorvin ääreen.

Niinhän sitä kuvitellaan.

Minä aloitin täysipäiväiset työt vasta vuoden kuluttua leikkauksesta ja silloinkin epäröin omaa jaksamistani. Yhä edelleen väsyn nopeasti, mutta viikko viikolta hommat sujuvat sutjakammin.

Vaikeinta minulla on ollut oman itseni kanssa. Kroppa kyllä toipuu, mutta aivoissa jyllää milloin masennus, milloin saamattomuus. Mikään ei ota sujuakseen, eikä lepoa saa koskaan riittävästi.

Jos saisin neuvoa leikkaukseen menijöitä, pyytäisin heitä ottamaan elämän lunkisti. Toipumiseen kannattaa varata riittävästi aikaa ja paljon jännittäviä kirjoja.

Jos toipumisen hitaus risoo, sulje silmät ja kuuntele sydämesi ääntä. Se jos mikä on oleellista.

Päivän lehti

3.4.2020