Uutiset

Ihana, kamala kännykkä

Olen ajanut aamuruuhkassa vartin, kunnes huomaan jotakin puuttuvan. Pengon mestarietsivän lailla käsilaukkuani. Missä ihmeessä se on! Kapula siis. Tai kännykkä, luuri, simpukka, söpöliini – jotkut sitä vielä vanhanaikaisesti matkapuhelimeksikin nimittävät.

Sitä ei löydy, joten turvaudun hätäratkaisuun töistä myöhästymisen uhalla. Palaan nopeusrajoituksia uhmaten lähtöpisteeseen noutamaan vieroitusoireita aiheuttavan toverini, sillä ihan varmasti päivän aikana joku yrittää tavoitella minua. Ja jos en vastaa, tavoittelija alkaa taatusti kummastella omituista käytöstäni.

Suomessa melkein jokaisella on oma kännykkä, joillakin jopa useita. Matkapuhelimen näkee helposti niin seitsenvuotiaan leikin tahrimissa hyppysissä kuin seitsenkymppisen eläkeläisen käsissä. Kännyköitä raahataan mukana mitä eikoisempiin paikkoihin, sillä meidän oletetaan olevan aina tavoitettavissa. Esimerkiksi monella työpaikalla on ääneensanomaton sääntö siitä, että työntekijä on aina tavoitettavissa. Ja tällä tarkoitetaan tavoitettavuutta nimenomaan työtuntien ulkopuolella, vaikkei jatkuva päivystys palkkapäivänä eurojen muodossa tilille kilahdakaan.

Luuri on matkassa aina. Moni kiikuttaa kapulaa mukanaan jopa suihkuun, saunaan tai uimarannalle lähipiirin tärkeiden yhteydenottojen varalta. Voidakseen koska tahansa vastata elintärkeään kysymykseen ”mis oot?”.

Matkapuhelin lienee ainoita teknisiä vempaimia, jotka ovat muuttaneet suomalaisia lyhyessä ajassa näin paljon. Juro perussuomalainen on löytänyt uuden keinon olla kasvottomasti yhteydessä muuhun maailmaan – jos nyt unohdetaan hetkeksi kuvapuhelut ja muut äärettömän uudenaikaiset humputukset.

Silloin, kun matkapuhelimet olivat harvinaisia, sellaisen hankkiminen oli merkki elitistisyydestä. Hankintaa perusteltiin sanomalla, että haluaa olla aina tavoitettavissa. Nykyään paatuneen kännykänkäyttäjän kommentti saattaa olla yhä sama, mutta se tuhautetaan ulos katkeraan sävyyn. Koskaan ei saa olla rauhassa!

Omaperäisempää ja hienompaa olisi nykyään olla kännykätön. Kuka sitä kuitenkaan luuristaan luopuisi, sillä katkeamattomaan yhteydenpitoon kiintyy. Siitä tulee riippuvaiseksi. Etenkin nuorille sukupolville kännykkä on kasvanut käteen kiinni.

Erilaisista riippuvuuksista on totuttu puhumaan yleensä esimerkiksi päihteiden väärinkäytön yhteydessä, mutta moneen muuhunkin asiaan voi jäädä koukkuun. Joku nimittää riippuvuuttaan valinnoiksi. Sitten, kun samoja valintoja toistaa tarpeeksi monta kertaa, niistä tulee rutiineja, jotka ohjaavat elämää riippuvuuden lailla.

Yksi on koukussa joka aamun kahvi- ja lehtihetkeensä, toinen television saippuasarjaan ja kolmas johonkin muuhun. Tietä ulos tutuista tavoista ei ole helppo, eikä ehkä tarpeenkaan löytää. Nämä erilaiset ”hyvälaatuiset” riippuvuudet myös rytmittävät elämää. Tuntuisi aika oudolta laittaa päiväksi kännykkä kiinni ja olla kenenkään ulottumattomissa.

hanna.poikolainen@hameensanomat.fi