fbpx
Uutiset

Ihmeperheestä syntyi voittotarina

“Tuula ja Jorma löysivät toisensa keväällä. Samanlaiset elämänkokemukset ja kariutuneet avioliitot yhdistivät heidät nopeasti. Lasten kasvattaminen yksin oli jo koettu, ja kumpikin kaipasi kumppania tavalliseen elämään. Kotia laitettiin keltaiseen taloon, mäelle kaupungin länsipuolelle. Kullekin lapselle valmistettiin omaa tilaa, ja arjen suunniteltiin sujuvan lapsille mahdollisimman tutulla tavalla.”

Näin alkaa hämeenlinnalaisen Jenni Heleniuksen, 32, voittoisa tarina Akvaario keltaisessa talossa. Helenius osallistui Opintotoiminnan Keskusliiton valtakunnalliseen Ihmeperhe-kirjoituskilpailuun, ja selviytyi aikuisten sarjassa voittajaksi 226 kirjoittajan joukosta.

Kilpailussa etsittiin tekstejä perheestä ja perhe-elämästä. Teksteiltä toivottiin vastauksia siihen, minkälainen on oikea ihmeperhe ja millaisia ovat arkielämän ihmeet, mitä perhe tekee yhdessä ja mikä ihmisistä tekee perheen. Lasten sarja mukaan lukien tekstejä tuli lähes 300.

Kilpailun tulokset julkistettiin viime viikolla, ja Helenius palkittiin 2 000 eurolla.

Voittajan valitsi kirjailija Anja Snellman, joka totesi perusteluissaan, että tarina kuvaa nykypäivän arjen realismia kauniisti ja oivaltavasti.

– Olin voitosta vähän hämmentynyt, mutta olihan se kauhean kivaa. Tästä huomaa, että olen jo oppinut jotain kirjoittamisesta, Helenius sanoo.

Ennen vain laulutekstejä

Jenni Helenius kertoo, että ei aiemmin ole kirjoittanut tämäntyyppisiä tekstejä eli proosaa ja fiktiivisiä tarinoita.

– Laulutekstejä olen tehnyt jo pitkään harrastuksena kavereiden bändeihin. Ehkä niitä on pikku hiljaa tulossa uloskin. Kirjoittaminen on aina ollut mukavaa. Se sujui jo koulussa.

Kahden alle kouluikäisen lapsen äitinä hän kertoi innostuneensa kirjoituskilpailun aiheesta, Ihmeperheestä.

– Aihe oli aika kiehtova. Jokaisella perheenjäsenellä on omat vahvuutensa ja näkökulmansa, mutta he myös tarvitsevat perheeltä eri asioita. Se on sitä aikuistumista, kun oppii ymmärtämään toistenkin näkökulmia.

– Olen itse perheestä, jossa oli paljon lapsia. Meillä kaikilla oli omat roolit, ja meistä tulikin hirveän erityyppisiä ihmisiä, Helenius kertoo.

Uusperheen roolipelejä Helenius kuvaa tekstissään peilaten akvaariokalojen, miekkapyrstöjen, voimainmittelyä.

“Muovipussista vapauduttuaan ne räpiköivät tarkastelemassa uuden elinpiirinsä rajoja. Yksi miekkapyrstö työnsi päänsä kannon sisään, ja sen irrottaminen vei Tuulan huomion pitkäksi aikaa juuri silloin, kun olisi pitänyt valvoa parven tutustumista. Toinen söi puolet kolmannen pyrstöstä ja neljäs syöksähteli stressaantuneena edestakaisin. Se kauhistui voimain koettelua ja halusi löytää edes jotain suojaa tästä läpinäkyvästä laatikosta.”

Se, miten perhe ja sen jäsenet voivat, on Heleniuksen mukaan kiinni valinnoista.

– Elämässä on monenlaisia vaiheita, ja niihin voi suhtautua käytännöllisesti, haaveilevasti tai dramaattisesti. Perheen vahvuus on siinä, että sen jäsenet eivät revi vaan tukevat toisiaan.

Lastenkirja haaveena

Kasvatustiedettä opiskeleva sosionomi Jenni Helenius tietää, mistä kirjoittaa. Valmisteilla on gradu, joka liittyy vanhemmuuteen. Tällä hetkellä hän työskentelee Mannerheimin Lastensuojeluliiton projektissa Helsingissä.

Kirjoituskilpailun voitostaan hän innostui sen verran, että kirjoittaminen taitaa saada jatkoa.

– Jotain lastenkirjaa voisi olla kauhean kiva kirjoittaa. Tarinoissa haluan, että ne jäävät vähän auki. Kirjoituskilpailun tarinassakaan ei ollut loppuratkaisua.

“Akvaariossa oli hiljaista. Tuula ja Jorma olivat tulkinneet kumpikin omilla tavoillaan sen tapahtumat. He olivat seuranneet vuosien varrella päivittäin parvensa jäsenten kehitystä; heidän voimiaan, ilojaan ja kasvamisen kipua. Olivatko he onnellisia…kuka tietää?” (HäSa)

Opintotoiminnan Keskusliiton kirjoituskilpailun parhaisiin teksteihin voi käydä tutustumassa osoitteessa www.sataisaa.fi

Menot