Uutiset

Ihmetyksen ja hämmennyksen vuosi

Mitä uusi vuosi tuo tullessaan? Hajoaako euroalue, paljonko euroalueen koossa pitäminen maksaa meille, tuleeko markka maksuvälineeksemme ja jos tulee, mitä siitä seuraa?

Suomalaiset ovat nyt ihmetyksen ja hämmennyksen vallassa. Eikä vähiten sen takia, että poliittiset puheet menevät pahasti ristiin.

Ekonomistit ja hallitus sanovat, että euroalue pidetään kasassa lähes hinnalla millä hyvänsä ja kriisirahastoihin osallistuminen koituu Suomen eduksi kovasta hinnasta huolimatta.

Johtavat eurokriitikot Timo Soini (ps.) ja Paavo Väyrynen (kesk.) inttävät, ettei enää lisäeuroja kriisirahastoihin, ja toivovat markan paluuta. Heidän mielestään markan paluulla pelotellaan turhaan kansalaisia.

Euroopan unioni ei ole kansalaisten silmissä korkeassa kurssissa. Soinin lanseeraama ”missä EU, siellä ongelma” on mennyt hyvin läpi. Tällaisessa ilmapiirissä markkapuheet saavat helposti nousevia virtauksia siipiensä alle.

Harva euroalueen kiroaja miettii sen syvällisemmin, mistä oikein on kyse. Johtavien poliitikkojen, myös oppositiossa olevien, pitäisi tietää asioiden todellinen laita.

Suomen valtio velkaantuu seitsemällä miljardilla eurolla vuodessa, kauppa- ja vaihtotase kääntyivät ensimmäistä kertaa kahteen vuosikymmeneen miinusmerkkiseksi, teollisuustuotantomme on vähentynyt vuoden 2008 tasosta merkittävästi ja työelämästä poistuu reippaasti enemmän väkeä kuin uutta tulee tilalle.

Mikä olisi markan ja markkataloutemme uskottavuus markkinoilla kaiken tämän jälkeen, jos vielä euroalue hajoaisi ja kysyntälama iskisi suomalaisyritysten valmistamille tuotteille yhdessä maailmanlaajuisen finanssikriisin kanssa?

Helppoja ja helposti selitettäviä ratkaisuja ei ole. Jos euroalue aiotaan pelastaa, on EKP:n ja IMF:n kautta rakennettava riittävän vahvat palomuurit eli kriisirahastot. Lisäksi kriisirahastojen järkevä toiminta edellyttää määräenemmistöpäätöksin etenemistä.

Suomelle se ei käy sisäpoliittisista syistä. Nyt kulutetaan kallista aikaa siihen, miten tämä ehto voidaan kiertää, koska Suomi kuitenkin haluaa olla pysyvässä kriisirahastossa mukana.

Euroalueen ongelmien keskellä on kokonaan unohtunut se, miksi EU ja euroalue aikanaan synnytettiin. Lähtökohtana oli Euroopan kilpailukyvyn parantaminen helpottamalla pääomien ja työvoiman liikkuvuutta sekä poistamalla kaupan esteitä.

Yhteisellä valuutalla luotiin vakautta ja turvattiin se, etteivät pienet euromaat joutuisi valuuttaspekulanttien pelinappuloiksi.

EU ja euro ovat olleet juuri Suomen kaltaiselle pienelle maalle hyödyllisiä.

Sitäkään ei pitäisi nyt kaikessa eurokriittisyydessä unohtaa, että euron häviäminen ja euroalueen hajoaminen eivät suinkaan poistaisi yksittäisten jäsenmaiden velkaongelmia, vaan pahentaisivat niitä.

Kreikka on yhtä maksukyvytön euroissa kuin omassa valuutassaan.