Uutiset

Ihminen lyö luonnon

Aasian maanjäristyksen ja sitä seuranneen hyökyaallon tuhot koettelevat ihmisen käsityskykyä. Uutisten virta piirtää kuvaa, ettei maailmassa ole koskaan tapahtunut tätä pahempaa joukkotuhoa.

Jo pikainen katsaus historiaan todistaa muuta.

Vuonna 1991 hirmumyrsky Gorgy surmasi 140 000 ihmistä Bangladeshissa. Tapauksen muistaa kourallinen suomalaisia. Tuskin kovinkaan iso joukko muistaa Iranin maanjäristyksessä kuolleen yli 41 000 ihmistä, vaikka katastrofista on noin vuosi.

Aasian tuho saa paljon mediajulkisuutta ja se myös muistetaan siksi, että hyökyaalto iski länsimaisia turisteja täynnä oleviin turistikohteisiin.

Luonto ei ole ihmisen suurin uhka, vaikka näin voi juuri näinä päiviä kuvitella. Ihmisen uhka on ihminen. Homo sapiens saa aikaan paljon enemmän kärsimystä kuin maanjäristyksen liikkeelle sysäämä meri.

Ihminen vieläpä toimii harkiten, niin sanotun harkinnan, älyn ja viisauden johtamana.

Saksalainen, juuri Suomessa julkaistu, Kun taivaalta satoi tulta on koskettava kirja ennen muuta saksalaisten kaupunkien tuhosta toisessa maailmansodassa. Monen muun sotakirjan tavoin teos kertoo ihmisen taidoista.

Heinä-elokuun vaihteessa 1943 brittien pommikoneet iskivät Hampuriin. Operaatio Gomorrasta tuli nimensä mukainen: yli 18 000 ihmistä sai surmansa. Lisää oli tulossa. Helmikuun puolivälissä 1945 pommit sytyttivät tuleen ja palavaksi helvetiksi Dresdenin.

Kuolleiden todellista lukua ei tiedä kukaan, koska kaupunki oli täynnä pakolaisia. Britit halusivat murtaa Dresdenin hävittämällä natsi-Saksan vastarinnan. Oliko pommitus oikeutettu, siitä kiistellään yhä ja 40 000 ihmisen kuolema onkin makuasia.

Kesällä 1942 Saksan pommikoneet tappoivat 40 000 stalingradilaista, Hiroshima on luku sinänsä aivan kuten Saksan ja Neuvostoliiton keskitysleiritkin.

Vuoden 2001 terrori-isku oli uuden tietomaailman rakentajien riemuvoitto. Koko maailma pääsi reaaliajassa seuraamaan, kuinka kaksi valtavaa tornia paloi ja luhistui keskellä New Yorkia.

Aasian katastrofi romutti käsityksen reaaliaikaisesta tiedonvälityksestä. Kokonaisia hotellirantoja hävisi silmänräpäyksessä, eikä kukaan tiennyt tuhon laajuudesta päiväkausiin.

Meitä on kasvatettu reaaliaikaisuuteen, nopeaan tiedonvälitykseen. Nyt ihmisillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin nöyrästi odottaa.

Varsinkin tv-toimittajilla on ollut vaikeuksia ymmärtää Aasian tuhossa sitä yksinkertaista asiaa, ettei tietoa ole kun tietoa ei ole.

Helsingin tähtitoimittajat panivat tutun levyn pyörimään: vika on hallituksen ja jopa presidentti Tarja Halosen, joka esitti surunvalittelunsa vasta sitten, kun Aasian tuhon koko kuva oli tarkentunut.

Median tiedot katastrofista ovat olleet muuten yhtä epämääräisiä kuin haukutun valtiojohdon.

Markku Peltonen

Päivän lehti

10.4.2020