Kolumnit Uutiset

Ihmiset ja etanat pois poteroistaan

Kevät on ihmeellistä aikaa.

Ihmiset kaivautuvat ulos poteroistaan, hymyilevät ja naureskelevat. Mustarastaat visertävät. Fillaristit suhahtelevat kevyen liikenteen väylillä. Maa alkaa vihertää. Joka paikassa on valoa. Kaikki elollinen herää.

Juuri nyt tuntuu siltä, että koko pimeän talven jauhetut ikävät uutiset Suomen taloustilanteesta tai hallituksen esittelemä pitkä lista säästöistä ja leikkauksista palkkatöitä tekevien tuloihin on unohdettu.

Tulevaisuus on suorastaan kepeä ja valoisa, täynnä toivoa. Nyt pitää investoida tulevaan, eikä säästää meitä hengiltä, tuumaa kevätuskovainen ja nappaa lehtokotilon purkkiin.

Säästöillä on hyvin harvoin saavutettu mitään merkittäviä voittoja vaikkapa yrityksen tulevaisuuden näkökulmasta. Yritykset, jotka ovat investoineet ja kehittäneet toimintaansa, ovat kuitenkin pärjänneet pitkässä juoksussa paremmin.

Ajatus kääntyy nopeasti omenapuiden ja muiden hedelmäpuiden leikkaukseen. Nyt on juuri oikea aika lukea kiistelyjä siitä, milloin omenapuu pitää leikata. Leikataanko se keväisin vai syksyisin?

Yhden tulkinnan mukaan vanhan omenapuun leikkausta ei kannata tehdä keväällä, koska se vain kiihdyttää oksien vesiversojen kasvua. Vaikutus on sellainen kuin olisi tuonut pari säkillistä apulantaa omenapuun juurelle. Oksat kasvat täyteen vesiversoa ja puu on seuraavana syksynä kuin viidakko.

Tämän tulkinnan mukaan keväällä leikataan vain nuoria puita ja yllytetään niitä kasvamaan.

Ja voi, miten terapeuttista on edistää kevättä. Se, jos jokin rauhoittaa ja selkeyttää järjenjuoksua.

Pihalle kolatut lumikasat sulavat silmänräpäyksessä, kun tarttuu lapioon. Kummallista muuten, että talvella lumet pitää kasata yhteen paikkaan ja keväällä ne pitää levittää. Symbolista, eikö.

Pihalle kertyneen jään hajottaminen petkeleellä on vähintäänkin yhtä terapeuttista kuin kuplamuovin poksauttelu, kuten eräskin kollegani huomautti.

Verkon uutislähteet kertovat, että Suomessa on meneillään vuosisadan sosiaali- ja terveysuudistus, mutta omaan mieleen pyrkii väkisinkin ajatus, että eikö meidän keväämme ole jotenkin aikaistunut.

Tekeekö muisti tepposet vai mistä on kyse? Uskallan väittää, että ennen vanhaan kevään ensimmäiset valkovuokot kerättiin äidille äitienpäiväkimpuksi.

Nyt huhtikuun puolivälissä Aulanko ja Kaupunginpuisto sinertävät sinivuokkometsästä. Valkovuokot ovat paikoin jo nupuillaan.