Kolumnit Uutiset

Ihmisoikeudet suojelevat kaikkia - tai eivät ketään

Kun seuraa keskustelua turvapaikanhakijoista, törmää hyvin nopeasti sellaiseen asenteeseen, etteivät näille kuulu täydet ihmisoikeudet.

Tällainen ylenkatseellinen tai jopa avoimen vihamielinen suhtautuminen ihmisoikeuksiin on yleistä myös joidenkin poliitikkojen puheissa. Kovien talouslukujen ja sumeiden uhkakuvien avulla perustellaan, että nämä ovat realiteeteille vierasta idealismia.

Tällöin on ymmärretty perusasiat aivan päin seiniä. Ei ihmisoikeuksien taustalla ole höttöinen idealismi, vaan nimenomaan raadollinen realismi.

Luovuttamattomat ja kaikille kuuluvat ihmisoikeudet ovat lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin sisäänrakennettu turvamekanismi, joka on aikanaan kehitetty todella hyvästä syystä.

Historia on yksi perinpohjainen oppikurssi siitä, mitä tapahtuu, kun toiset ovat enemmän ihmisiä kuin toiset. Eivät ihmisoikeudet suojele vain jotain toisia, vaan meitä kaikkia.

Usein ihmisoikeuksien rajaamista tai romuttamista ovat kuitenkin suurimpaan ääneen vaatimassa ne, jotka niistä eniten hyötyvät.

Liian usein näkee suomalaisten vähäosaisten käyvän internetin keskustelupalstoilla ja lehtien kommenttiosioissa turvapaikanhakijoiden, romanikerjäläisten ja muiden suojattomien ihmisryhmien kimppuun.

Aivan suoraan saatetaan sanoa, että Suomessa pitäisi huolehtia omista avuntarvitsijoista, kun taas muiden kohdalla ihmisoikeuksista voidaan tinkiä tai jättää ne kokonaan huomiotta.

Näiden kovien arvojen ajajien kannattaisi muistaa, että ihmisoikeuksista tinkiminen alkaa aina kaikkein haavoittuvaisimmista ryhmistä, mutta ei pysähdy siihen. Ja seuraavana jonossa ei suinkaan ole eliitti, vaan toiset vähäosaiset. Ja jos ulkomaalaisen ihmisarvo voidaan laittaa sulkeisiiin, kohta voidaan myös suomalaisen.

Tämä ei ole mikään katteeton kauhukuva. Jako ”kunnon suomalaisiin” ja ”muihin” on jo mentaliteetin tasolla olemassa.

Riittää kun katsoo, miten puhutaan niinkin suuresta ihmisryhmästä kuin kotimaiset työttömät.

Autonomisen kansalaisen sijasta heihin suhtaudutaan valvottavina hallintoalamaisina, joiden sitomiseen byrokraattiseen kontrolliin keksitään jatkuvasti uusia tapoja.

Heidän on raportoitava viranomaisille, mitä milloinkin pyydetään. Heidät voidaan tulojen menetyksen uhalla määrätä erilaisiin koulutuksiin tai työkokeiluihin, oli näissä järkeä tai ei.

Kansalaisten sijasta heistä on tehty kuluerä, ongelma joka pitää hoitaa.

Ajatus siitä, että ihmisoikeudet olisi jonkinlainen todellisuudesta vieraantuneen eliitin idealistinen luomus onkin lapsellisuudessaan suorastaan liikuttava. Ei todellinen eliitti ihmisoikeuksia mihinkään tarvitse. Se pystyy rakentamaan itselleen turvallisuutta rahalla, vaikutusvallalla ja verkostoilla.

Niille meistä, joilla ei tällaisia ole käytössään jää lopulta vain ihmisoikeutemme.

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen tietokirjailija.

Päivän lehti

3.6.2020