Uutiset

Ihmisprässissä ei ole kivaa

Duisburgin tragedia nosti lauantaina puistattavasti mieleen omat kokemukset. Aavistan miltä maitohorsmasta tuntuu kasviprässissä. Suuruudenhulluudesta syntyy ihmisprässi.

Saksalaisessa teknomusiikin festivaalissa Love Paradessa kuoli parikymmentä ihmistä ja yli 500 loukkaantui.

Ennen kuin varttunut oppimestari ehtii osoitella levotonta nuorisoa, kas tässä omakohtainen havainto pienemmiltä festivaaleilta: pahimpia tungosahdistuksen aiheuttajia ovat keski-ikäiset keskivartaloatleetit.

Ei laskuhumalaa kestä, ellei ole ensin ängennyt väkisin ihan lavan eteen, liian kaukaisesta nuoruudesta tutun idolin tykö. Sen massamagneetiksi hankitun.

Love Paraden tämän vuoden tapahtuman nettisivulla on enää järjestäjien koruton teksti: ”Olemme syvästi järkyttyneitä. Mikään ei ole ennallaan.”

Edellisen, vuoden 2008, festivaalin kotisivut ovat yhä luettavissa. ”Yksi maailman suurimmista ja sopusointuisimmista tapahtumista. Rakkautta, keskinäistä kunnioitusta, suvaitsevaisuutta, solidaarisuutta.”

Tositilanteissa kaikki nuo hyveet hukkuvat massaan, järkevästi toimivan yksilön ihanteen mukana. Näin oli käydä viime elokuussa, Taiteiden Yön tapahtumassa Helsingissä.

Ranskalaisen katuteatteriryhmän show liikutteli halki ydinkeskustan jättimäisiä ilmapallohahmoja ja oli lopulta puristaa meistä Senaatintorille pakkautuneista ilmat pihalle.

Pakokauhuinen vieras pikkutyttö roikkui takinliepeessäni. Yleinen paniikki kasvoi, liikkumatila hupeni. Monesta suunnasta vyöryvät uudet ihmismassat survoivat sumppuun paikalla jo olleita, nyt pakoon pyrkiviä.

Vasta spontaani huutoviestiketjutus kantoi järjen äänen kauas korttelien päähän: ”Taaksepäin, äkkiä! Ihmisiä tukehtuu!”

Love Parade ja Taiteiden Yön show olivat maksuttomia. Muttei ilmainenkaan festari ilman fyffeä synny. Sponsoreiden houkuttelemisessa on tietenkin eduksi mahdollisimman iso yleisömassa, eli markkinakielellä kontaktipinta.

Vuoden 2008 Love Paraden esittelytekstin väliotsikko sen kiteyttää: ”Kolossaalisempi kuin koskaan”. Piti järjestää elämää suurempi tapahtuma. Tuli elämää suurempi kuolema.

Akanvirtojakin on. Jotkut pienet musiikkitapahtumat mainostivat itseään jo ennen Duisburgia ”ihmisen kokoiseksi”. Kuinka auvoisaa onkaan, kun niissä ei tarvitse pelätä henkensä tai sandaaliensa puolesta.

Wanajafestivalin tuottaja tosin uumoili sunnuntaina, että ”ensi vuonna tulee niin kova esiintyjä, että tämä on loppuunmyyty jo hyvissä ajoin”. Anteeksi vain, Elvis, mutta onneksi se et ole ainakaan sinä.

Neljä vuotta sitten Pori Jazzissa veti Sting 36 000 kuulijaa. Kulkuväylät menivät poikki. Ääntä ja vimmaa riitti, kunnes riittävä määrä pakastinkaapin kokoisia järjestysmiehiä viilensi tunkevien tunteet.

Mikä ihmeen viehätys on väentungoksessa vellomisessa? Miten se parantaa kulttuurielämystä? Miksei pieni voi olla kaunista? Onko ihmisen syövereissä jokin, joka ei halua tyytyä ihmisen osaan?

Päivän lehti

5.4.2020