Uutiset

Iines viihtyy sylissä kuin sylissä

Tiibetinspanieli Iines tepsuttaa päättäväisesti keltainen huivi kaulassaan kohti Vuorentaan vanhainkodin Metsäpirtti-osastoa.

Sisällä Iineksen omistaja, hämeenlinnalainen Eveliina Kostiainen kuivaa koiran loskaiset jalat ja parivaljakko suuntaa kohti lounaansa juuri päättäneitä vanhuksia.

– Haluaisitteko ottaa Iineksen syliinne? Eveliina kysyy kohteliaasti 85-vuotiaalta Unto Lahtiselta.

Hymyssäsuin Lahtinen nyökkää ja alkaa verkkaisin liikkein silitellä Iinestä, joka kiitokseksi lipaisee vanhusta kädestä.

– Se taitaa jo tuntea minut, vai oliko minulla ruoantähteitä sormien välissä, Lahtinen nauraa.

– Mukaviahan ne koirat on. Minulla on ollut kaksi schäferiä ja yksi kettuterrieri. Iines on mulle semmoinen kaveri, Lahtinen sanoo paijaamista jatkaen.

Iines kiertää sylistä syliin tyytyväisen näköisenä, vaikka välillä vähän ramaiseekin.

– Ollaanpa me tylsää seuraa, kun se noin haukottelee, kuuluu joukosta.

Eveliinan mukaan Iineksellä on vain kuuma eikä tylsää lainkaan.

– Voi, että joku voi olla näin söpö! On sillä hienot karvat, kehutaan toisaalla.
Joku kaipaa jo uusintahalikierrosta ja pusertaa Iinestä rintaansa vasten hellä ilme kasvoillaan.

Vapaaehtoistyöstä hyvä mieli

Eveliina Kostiainen on lähtenyt mukaan Suomen Kennelliiton Kaverikoira-toimintaan lokakuussa, jolloin hän kävi Iineksen kanssa kaksipäiväisen liiton kurssin Jyväskylässä.

Hämeenlinnaan muuton myötä hän ja Iines alkoivat vierailla vanhusten ilona kahden viikon välein Vuorentaan vanhainkodin lisäksi Uppsala-talossa ja Ilonpisarassa.

Mikä saa 24-vuotiaan nuoren naisen ryhtymään tällaiseen ilman korvausta?

– Pitää olla kiinnostunut vapaaehtoistyöstä. Tästä tulee vain niin hyvä mieli. Vanhukset ovat olleet ilahtuneita ja melko liikuttaviakin hetkiä on ollut, Eveliina vastaa.

Sairaanhoitaja Paula Larivuo Vuorentaan vanhainkodista kertoo asukkien odottavan Iinestä kovasti.

– Se on aina suuri ohjelmanumero. Siitä puhutaan etukäteen ja katsotaan, että silloin on vähän parempaa päällä. Ja nekin, jotka ovat dementoituneet niin, että puhekyky on mennyt, reagoivat Iinekseen voimakkaasti ja yrittävät tuottaa puhetta.

Toisinaan Metsäpirtti-osaston omahoitajat tuovat vanhusten iloksi omiakin koiriaan käymään ja käypä heitä tervehtimässä joskus myös ykkösosastolla asusteleva kissa.

Kaverikoiria pari sataa

Suomen Kennelliiton koordinaattori Sanna Heikkinen kertoo, että Suomessa on vajaa pari sataa koulutettua ”kaverikoirakkoa” eli ohjaaja-koira -paria.

– Koirien rodulla tai roduttomuudella ei ole väliä, kunhan ne ovat aikuisia, terveitä, ystävällisiä ja sosiaalisia. Ohjaajalla ja koiralla pitää olla toisistaan parin vuoden kokemus ja heidän pitää luottaa toisiinsa.

Eveliina Kostiainen pyörittää tällä hetkellä yksin Hämeenlinnan Kaverikoira-toimintaa, mutta kaipaisi seurakseen kovasti lisää vapaaehtoisia.

– Idea on se, että minä kouluttaisin heidät ja sitten voisimme kiertää myös muun muassa päiväkodeissa ja kehitysvammaisten asuntoloissa. Niiden, jotka toimintaan haluavat mukaan, pitää siihen myös sitoutua. Eihän se sovi, että mummot meitä odottavat eikä me mennä paikalle, Eveliina muistuttaa.

Kaverikoira-toimintaan voi Eveliinalle ilmoittautua numeroon 040-5845474.

Päivän lehti

3.12.2020

Fingerpori

comic