Uutiset

Ikääntyneet yhä työttömyysputkeen

Työmarkkinajärjestöt pihtisynnyttivät hallituksen kehysriiheen esityksen, joka asiantuntija-arvioiden mukaan myöhentää eläkkeelle siirtymistä vuodella.

Hyvä, että asiassa päästiin eteenpäin. Yhden keskeisen asian neuvottelijat kuitenkin sivuuttivat: mitä tehdä sille yleiselle tavalle, että työvoiman vähennykset tehdään lähes aina iäkkäimmästä päästä?

Ensiksi saavat lähteä putki-ikäiset eli ne, jotka ovat oikeutettuja 500 päivän ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen jälkeen lisäpäiville siihen saakka, kunnes täyttävät 62 vuotta.

Tällaiset ratkaisut menivät pitkään läpi yhteisestä sopimuksesta, kun työnantaja vielä tarjosi lähteville sopivan lisäpaketin kylkiäisiksi.

Tyyli on kuitenkin muuttunut ikääntyvien työhalujen kasvaessa. Monet tutkimukset osoittavat, että yhä useampi kuusikymppinen haluaa jatkaa ainakin työeläkkeen alarajaan eli 63 ikävuoteen asti.

Monille työnantajille onkin tullut yllätyksenä se, että putki-ikäiset irtisanotut ovat riitauttaneet ratkaisun. Putkeen pääsy ei ole irtisanomisen peruste, vaan ikärasismia. Riitautetut tapaukset ovat päätyneet järjestään työntekijöiden voitoksi.

Työnantajille putki-ikäisten irtosanomiset ovat olleet helppo ja edullinen ratkaisu ja ovat sitä yhä, koska uusi työntekijä saa yleensä pienempää palkkaa kuin vanha.

Yhteiskunnalle ratkaisut ovat kuitenkin kalliita, koska on äärimmäisen harvinaista, että putki-ikäinen palaa työelämään. Näin ikääntyvien irtisanomiset hidastavat todellisen eläkeiän nostamista.

Ongelma on kyllä tiedostettu, mutta keinoja tilanteen parantamiseksi ei ole esitetty lainkaan. Ruotsi on tässäkin asiassa meitä edellä. Siellä porvarihallitus teki ikääntyneiden irtisanomisen entistä kalliimmaksi työnantajille.

Löytyy myös muita keinoja, jos niin vain halutaan. Työnantajien halu pitää ikääntyneistä työntekijöistä kiinni kasvaisi myös porkkanoilla, kuten sosiaali- ja eläkemaksujen alentamisella.

Lakien ja asetusten lisäksi tarvitaan asenteen muutosta. Jos ikääntynyt kuulee jatkuvasti työtovereiltaan tai työnantajalta, että väkeä pitäisi nuorentaa, johtaa se helposti työviihtyvyyden alenemiseen ja lisää jaksamisongelmia.

Suomessa on vielä äärettömän vähän niitä, jotka jatkavat työelämässä eläkeiän jälkeenkin. Monissa muissa maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, on varsin yleistä, että eläkkeellä jo olevat tekevät palkallista työtä muutaman tunnin päivässä.

Myös suuryritysten johdossa tai muilla tärkeillä paikoilla saattaa olla seitsemääkymppiä lähestyviä teräsvaareja tai -mummoja.

Suomessa työn tekemisestä puhutaan liian paljon ongelmien ja työnantajien ja työntekijöiden välisten ristiriitojen kautta. Paljon enemmän pitäisi puhua työn palkitsevuudesta elämän sisällön ja rikastuttavien kokemusten antajana.