Uutiset

Ikäihminen, tuhlaa rahasi tai pompauta perintö

Kuten tunnettua, maailma on epäkohtia ja julmaa vääryyttä täynnä. Harmillisimpia tapauksia ovat kuitenkin ne, joissa ihminen pyrkii epäitsekkääseen hyvyyteen, mutta lopputulos on tasan päinvastainen.

Mieleen tulee montakin esimerkkiä, mutta puututaan nyt vaihteeksi varallisuuserojen tarpeettomaan kasvamiseen. Valtion ja kuntien kassat karjuvat tyhjyyttään, mutta useimpien kansalaisten omaisuusmassat sen kuin karttuvat. Myös ikäihmisten.

Minua ovat erinäisetkin huurupäät syyttäneet vanhusten vihaajaksi, mutta oikeasti ihailen syvästi sodat nähnyttä sukupolvea. Sen sijaan heidän lapsiaan ja omaa ikäluokkaani en rankkaa niin kauhean korkealle.

En varmasti ole kaikista asioista samaa mieltä sotaveteraanien kanssa, mutta arvostan puutetta ja todellisia vaikeuksia kokeneita ihmisiä, jotka ovat yleensä tyytyväisiä vähään, eivätkä aivan pienistä valita.

He haluavat myös turvata jälkeläistensä hyvinvoinnin omansa kustannuksella. Pienistä tuloista on kerrytetty sukan varteen omaisuutta, jotta olisi edes jotain jätettäväksi perinnöksi. Sitä ei kuitenkaan kannattaisi tehdä, jos ajattelee hyvinvointia hieman laajemmassa perspektiivissä.

Vanhusten vaivalla säästämät eurot päätyvät nykyään pääasiassa niille, jotka tilastojen mukaan varoja vähiten tarvitsisivat, eli 55-64-vuotiaille asuntolainansa maksaneille ja muutenkin jo varsin hanakasti omien etujensa perään katsoville ihmisille.

Jotta rahat hyödyttäisivät heikommassa asemassa olevia, vanhusten olisi syytä käyttää varansa erilaisiin palveluihin, ja mielellään vielä kotimaassa. Palvelut kun tarkoittavat työtä nuorille.

Jokainen vanhus oikeasti ansaitsee jo hemmottelua, mutta heidän mieliinsä olisi hyvä myös iskostaa, että jok’ikinen kampaamokäynti, hieronta, hoito, kylpyläpulahdus tai gastronominen elämys fiinissä a’la carte -ravintolassa on isänmaallinen teko.

Näin he saattaisivat jopa suostua moiseen törsäykseen. Ja jos ei kerta kaikkiaan kykene tuhlaamaan rahojaan itseensä, astetta huonompi vaihtoehto on pompauttaa koko perintö yli yhden sukupolven. Tähän antoi hyvän mahdollisuuden pari vuotta sitten uudistettu perintöverolaki.

Pankki-ihmisten mukaan mummon ja vaarin suoraan teineille antamat perinnöt ovatkin kasvussa, mutta niiden osuus on edelleen kohtuullisen vaatimaton. Ehkä pelkona on, että perintörahat valuisivat vastuuttomasti suoraan nuorten kurkusta alas?

Nuoria usein syyllistetään pikavippeilystä, mutta tutkimusten mukaan he eivät kuitenkaan ole sen holtittomampia rahankäyttäjiä kuin vanhempansa, päinvastoin. Maksuhäiriöitä esiintyy keski-ikäisten ikäluokissa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi 21-25-vuotiailla.

Perintörahassa on kuitenkin yksi huono puoli. Se ei ole itse ansaittua. Peritty raha ei vain ole samanarvoista kuin oman työn tuloksena saatu. Olen saanut jo omalta isältäni perinnön, mutta sen kohtalo ei ole kyllä kiinnostanut pätkääkään.

Henkinen perintö on kyllä senkin edestä kaivanut mieltä.

iisakki.kiemunki@hameensanomat.fi

Gastronominen elämys fiinissä a’la carte -ravintolassa on isänmaallinen teko.

Päivän lehti

2.6.2020