Uutiset

Ikärajan lasku ei ole oikotie onneen

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) heitto kuntavaalien äänioikeusikärajan laskusta jäi politiikan päivänperhoksi. Näin kävi, vaikka asialla oli maan vaikutusvaltaisin poliitikko. Puolueiden nuorisojärjestöt liputtivat tietysti 16-vuotiaiden äänioikeuden puolesta, mutta niin puolueet kuin varsinkin poliitikot pitivät huolen siitä, että idea vaiettiin kuoliaaksi ilman syvällistä keskustelua. Vastaanotto oli niin viileä, ettei äänioikeusikärajan laskusta kannata aivan heti uutta avausta tehdä. Puolueet ovat ilmiselvästi tyytyväisiä nykyiseen käytäntöön.

Pääministeri teki varmasti esityksensä vakavalla mielellä. Ajankohta ei kuitenkaan ollut alkuunkaan paras mahdollinen. Koko asiasta saattoi piirtyä politiikasta täysin ulkona oleville nuorille outo kuva. Kun ehdotuksen takana on itse pääministeri, onko se jo nuorten mielestä peräti selvä lupaus? Joka tapauksessa nuoret saivat oppitunnin siitä, että politiikassa kuten elämässä yleensäkin sanoista on usein tuskallisen pitkä matka tekoihin.

On vaikea nähdä, mitä kestävää 16-vuotiaiden äänioikeudesta kuntavaaleissa voisi seurata. Perimmäinen ajatus on tietysti saada nuoret innostumaan yhteisten asioiden hoidosta. Kun 18-vuotiaat ja tätä huomattavasti vanhemmatkin vierastavat politiikkaa ja jättävät muun muassa siksi äänestämättä, mikä saisi 16-vuotiaat kiinnostumaan edes kuntavaaleissa vaikuttamisesta? Kaiken järjen mukaan 16-vuotiaat karsastavat kaikenlaista yhteiskunnallisuutta vieläkin enemmän kuin kaksi vuotta vanhemmat suomalaiset.

Tutkimukset kertovat sangen yksiselitteisesti, että äänestämättä jättämisestä tulee hyvin helposti opittu elämäntapa. Jos 16-vuotiaat äänestäisivät 18-vuotiaitakin laiskemmin, kasvaminen poliittisesti passiiviseksi kansalaiseksi alkaisi vain kaksi vuotta nykyistä aiemmin!

Keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla suomalaisilla on Aamulehden mielipidekartoituksen perusteella selkeän kielteinen kanta äänioikeusiän rukkaukseen. Kyselyn tulos kertoo, että vain parisenkymmentä prosenttia 50-79 vuotta täyttäneistä liputtaa 16-vuotiaiden äänioikeudelle. Ei ole vaikea arvata jarrutuksen syytä: aikuisten mielestä 16-vuotiaat eivät tunne yhteiskuntaa riittävästi ja tietämättömille ei äänestyslippua pidä antaa! Kokonaisen joukon leimaaminen on tässäkin tapauksessa turhaa. Aivan varmasti vaikkapa 25-vuotiaiden ja äänestävien suomalaisten yhteiskunnallisista tiedoista löytyy mustia aukkoja.

Puolueiden nuorisojärjestöt haluavat politiikan takaisin kouluihin. Puoluepolitiikan melskeiden kenttää koulumaailmasta ei pidä tehdä, mutta järjestöt ovat silti oikeilla jäljillä. Nykyinen koulu kasvattaa yhteiskunnallisesti varsin passiivisia nuoria. Koululla olisi tilaus uusin keinoin kouriintuntuvasti opettaa, miten yhteisiä asioita hoidetaan laajalla rintamalla – muun muassa erilaisia vaaleja ja kokouksia järjestämällä – oppilaitosten sisällä. Politiikka on kasvatuksen piiriin kuuluva asia.