Uutiset

"Ikävä päätös"

Kirkkohallitus suositteli viime kuussa, ettei sukututkijoille enää myönnettäisi lupia alle sata vuotta vanhojen kirkonkirjojen tutkimiseen muuta kuin poikkeustapauksissa. Kirkonkirjoihin liittyviä tietoja saisi kuitenkin tilata seurakunnasta.

Monet seurakunnat olivat aiemmin antaneet sukututkijoiden perehtyä omatoimisesti myös sataa vuotta nuorempiin tietoihin. Nyt sukututkijat eivät siis enää pääse käsiksi esimerkiksi isovanhempiensa tai isoisovanhempiensa kaapeissa lymyäviin luurankoihin.

Juuri mahdolliset luurangot ovat uuden suosituksen takana. Kirkkohallituksen suositus nojaa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) viime lokakuussa antamaan päätöksen, jossa otettiin kantaa yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan.

Etsiessään tietoja saattoi sukututkija sivuja selatessaan törmätä kenen tahansa henkilön kohdalle tehtyihin merkintöihin arkaluontoisista asioista, kuten pikkurikoksista tai avioliiton ulkopuolisista suhteista. Tämän vuoksi KHO näkee sukututkijoiden toiminnan tähänastisessa muodossaan tietosuojariskinä.


Lähdekritiikin pelätään heikentyvän

Hämeenlinnan sukututkimusseuran puheenjohtaja Mervi Lampi kuvailee KHO:n päätöstä yksinomaan ikäväksi. Pahimmalta tuntuu se, että samalla riistetään sukututkijoilta mahdollisuus lähdekritiikkiin.

-Voihan tiedot tilata, mutta ne on monesti tehty nopeasti tai jopa vaillinaisesti. Sukututkija itse taas ehtii tarkistaa asiat monesta eri lähteestä, Lampi sanoo.

Tähän mennessä sukututkijat ovat saaneet tutkia ennen vuotta 1962 kirjoitettuja kirkonkirjoja. Kuka tahansa ei ole kuitenkaan voinut vain marssia sisälle arkistoihin, sillä nuorista kirkonkirjoista kiinnostuneet tutkijat ovat joutuneet kirjallisesti lupaamaan, ettei tietoja käytetä väärin. Lammesta on outoa, että vuosikymmeniä hyvin toiminut järjestelmä heitetään romukoppaan.

-Sitoumuskäytäntö oli riittävä, eikä mitään väärinkäytöstapauksia ilmennyt. Toki sukututkija saattoi törmätä arkaluonteisiin asioihin, mutta onhan suurin osa käräjäpöytäkirjoistakin kenen tahansa vapaasti tutkittavissa, Lampi vertaa.


Myös muut vastaavat tiedot pannassa

Muutos ei vaikuta vain seurakuntien arkistoihin vaan myös esimerkiksi maakunta-arkistoihin. Arkistolaitoksen tietopalvelun vastuualueen johtaja Jaana Kilkki toteaa, ettei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin pidättää sukututkimuksen tekijöiltä oikeus kirkonkirjojen ohella myös muihin vastaaviin tietoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi henkikirjat ja siviilirekisteriasiakirjat.

-Ne eivät ole meidän omaisuuttamme. Riippuu myös muista viranomaisista kuten maistraatista ja ortodoksisen kirkon päätöksistä, miten he suositusta noudattavat, Kilkki sanoo. (HäSa)