Ikävä viikko hyville veljille, mutta kyllä tästä toivutaan

 

Olipa viikko.
 
Suomen yläluokan kannalta viikko oli perin ikävä. Kansanedustaja ja joukko liikemiehiä saa jopa murhamääräisen tuomion suhmuroinneistaan. 
 
Ilmenee, että ei ole sopivaa pitää parin tuhannen ihmisen juhlia toisen piikkiin jos on julkisessa asemassa. Tämän jälkeen moni toimitusjohtaja ja päätoimittaja joutuu miettimään onko se edes soveliasta oman firman piikkiin.
 
Kohutaan asuntoeduista, jotka ovat muuttuneet työsuhdeasunnoista työsuhde kiinteistökaupoiksi.
Ilmeni myös, että eräät virkamiehet ovat nauttimassa korkean palkkansa verran palkkioita valtion omistamista yhtiöistä toimiessaan niiden hallitusten jäseninä. Katsotaan siis siinäkin, että pitää maksaa paljon, että hommaan motivoidutaan.
 
Valtion ja kansaneläkelaitoksen suuresti omistaman Stora Enson toimitusjohtaja istui tv-studiossa vastaamassa ikäviin kysymyksiin. Yhtiölle on hankittu puupeltoa Kiinassa nyrkillä, pampulla ja luunmurskaimilla paikallisten kumppanien keinoin. 
 
Samaan ohjelmaan liittyy myös kysymys Kemijärvelle lakkautetun, kannattava paperitehtaan lopettamisen jälkeen jätetystä lietealtaasta, jonka siivoamiseen oikeus on antanut päätöksen, josta valtion osin omistama yhtiö menee ylimpään oikeusasteeseen.
 
Kiinteistöbisnes se vasta kannattaa
 
Ministeri on tehnyt edullisia asuntokauppoja lähipiiriinsä kuuluvan säätiön kanssa.
Maan suurimman elintarvikeketjun kiinteistöjohtaja on tehnyt entisen kansanedustajan kanssa talokauppoja erinomaisen suurella voitolla heti kun on sovittu osuuskapan ex-kansanedustajalta (kok) ostamat miljoona tontista. Kate kasvaa vielä jos rakennusoikeus kasvaa…
 
Ilmenee, että valtion tuella rakennettujen yleishyödyllisten rakentajien perimä vuokrataso ylittää joissain kaupungeissa jo markkinahinnat ja yleishyödyllisyys on kaukana.
 
Oikeuskanslerille on valitettu myös siitä, että nämä yleishyödylliset rakentajat ovat muuttuneet pienen sisäpiirin nappaamiksi perheyhtiöksi, joita odottaa aravasääntöjen mukaan kohta miljardi luokan jättipotti, jonka ne ovat asukkailta keränneet. Kuvio on kuin 1990-luvun Venäjältä. Esiin vilahtaa poliittisia toimijoita.
 
Ilmenee myös, että asiaa valvovan ARA:n toiminta on kelvotonta ja sen entisiä johtajia on siirtynyt jo suoraan tai eläkkeelle siirtymisensä jälkeen näiden yleishyödyllisten harvoille etuja jakavaan johtojoukkoon. 
 
Peli on niin pitkällä, etteivät yleishyödylliset yhtiöt tahdo antaa edes tuloslukujaan asumisoikeusasukkaille ja näiden etujärjestöille vaikka koko homma perustuu julkiseen rahoitukseen ja asukkaiden maksamiin maksuihin.
 
Kivat korporaatiot
Ammattiyhdistysjohtajat nauttivat muiden mukana suurhallituspalkkioita mm. eläkeyhtiöissä ja ovat mukana päättämässä niiden johtajille maksettavista jättibonuksista ja motivaatiorahoista, jotka palkansaajat ja yritykset ovat maksaneet.
 
Pörssiklubilla naiset pääsevät vain miesten lounasvieraiksi, joka on sikäli kivaa, että se antaa Pörssiklubin johtajalle silmäniloa.
 
Kansanedustaja Antti Kaikkonen, joka on syytteessä Nuorisosäätiön asiassa, on mielestään kelpo mies Keskustan johtoon koska on ryhtynyt pohtimaan ehdokkaaksi asettumista.
Valtion omistuksista vastaavan yhtiön toimitusjohtaja astuu esiin ja puolustaa suuria motivaatiopalkkioita.
 
Ilmenee myös että valtion omistamissa yhtiöissä on maksettu miljoona luokan kultaisia kädenpuristuksia.
 
Röyhkeyden huippu
 
Arroganssi, röyhkeys saa huippunsa kuin sattuma osoittaa Björn Wahlroosin julkaisemaan suuren filosofiansa kirjana juuri samalle viikolle kun rötöstuomiot julistetaan. Wahlrooshan on mies jonka jälkeen on jäänyt paljon savuja ja suuria kauppoja, menetettyjä yhtiöitä, Yhdyspankki, Postipankki-Leonia, Mandatum… koska kaikki on rakennettu suurta Sampoa varten, jossa hän ja valtio ovat suurina omistajina. Tavoitteena Nordean valtaus. Kun seuraa Wahlroosin bisnespolkua on lähes uskomatonta nähdä miten taitavasti hän pelaa ilman, että kukaan huomaa suurta kuvaa.
 
Wahlroos halveksii taas kirjassaan enemmistövaltaan perustuvaa demokratiaa. Hän uhkaa, että jos herrojen veroetuihin puututaan he äänestävät, paitsi hän itse, jaloillaan ja muuttavat veroparatiisiin. 
Hänen mielestään Euroopan Unioni on väärässä. Hänen mielestään valtio toimii väärin. Hän katsoo köyhiä kuin kartanon herraksi pörssikikoilla Hyvinkäällä kasvanut mies vain voi. 
Nalle Bluf Wahlroos on perinyt Buntta-isältään arroganssin, mutta jalostanut siitä taidelajin, jossa on yksi suuri ihailun kohde, peilistä näkyvä kuva. Hänelläkin, niinkin monilla rasisteilla, on satiirinen huumorin taju, jossa halutaan kärjistää, jotta syntyy keskustelua. 
 
Björn Wahlroos elää edelleen yhteiskunnassa, jossa hänellä on oma kabinetti, jossa viinin, hanhenmaksan ja sherryn ääressä voidaan nauraa tyhmille ja Friedmanlahkon ulkopuolisten tyhmyydelle päin kasvoja. 
 
Kun nyt saadaan sirkushuveja kansalle erittäin ankarien tuomioiden kautta Nova-jutussa, on syytä ymmärtää, että vaalitukirahaan tehdyt nautintaoikeuksien muutokset ovat vain klassinen keino siirtää pois koko kuvasta. Siitä, että maata jäytää eliitin moraalikato. Siksi ettei katse käänny oligarkkien ja korporaatioiden korruptioon, kansallisomaisuuden hävittämiseen muutamiin taskuihin. 
Järkyttävää eivät ole rajut linnatuomiot, vaan se, ettei muuta ole otettu esiin.