Uutiset

Ikäviä päätöksiä halutaan välttää

Konsensushenki elää Suomessa, sittenkin.

Ikävä puoli vain on se, että konsensusta tarvittaisiin vaikeitten päätösten tekemiseen, ei niiden kiertämiseen kuten nyt näyttää tapahtuvan

Niin SDP:n Jutta Urpilainen kuin kokoomuksen Jyrki Katainen ja keskustan Mari Kiviniemi ilmoittavat yksituumaisesti, ettei asuntolainojen korkovähennysoikeuteen pidä kajota.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF oli viikko sitten täysin päinvastaista mieltä. IMF:n mukaan korkovähennys menee asuntojen hintoihin, eikä lopulta hyödytä asunnon ostajia.

Samaa asiaa painotti viime viikolla valtiosihteeri Raimo Sailas, kuten myös monet ekonomistit ennen häntä.

Korkovähennys merkitsee käytännössä sitä, että rajusti velkaantuva valtio lisää subventoinnillaan muun muassa rakennusliikkeiden voittoja.

Edellä mainittuja tosiasioita ei kiistä kukaan. Päätös on kuitenkin liian kiusallinen poliitikoille, koska suomalaisista asunnonomistajista (700 000) valtaosa vastustaa jyrkästi korkovähennykseen kajoamista.

Vähennyksen poistamista ajava puolue kokisi vaaleissa takuuvarman takaiskun ja istuisi seuraavat neljä vuotta oppositiossa. Siis valtapoliittista viisautta, mutta kansantaloudellista tyhmyyttä.

Asuntolainojen korkovähennys on sikälikin outo tukimuoto, että siitä hyötyvät eniten hyvätuloiset, koska heillä on varaa ottaa suuria asuntolainoja. Periaatteessahan tuki pitäisi kohdistaa aina heikommassa asemassa oleville ja jättää pois niiltä, jotka eivät tukia tarvitse.

Subjektiivinen oikeus tukiin on toinen asia, josta vallitsee kolmen suuren puolueen kesken suuri konsensus. Esimerkiksi veroton lapsilisä on samansuuruinen miljonäärille ja vajaatyöllistetylle yksinhuoltajalle.

On myös monia muita vastaavia kaikille suunnattuja tukijärjestelmiä, jotka maksavat valtiolle satoja miljoonia vuodessa.

Kyse on ihan samasta kuin korkovähennyksessä. Taloudellinen järkevyys saa väistyä takavasemmalle, kun ikävä päätös koskee riittävän suurta edunsaajien joukkoa.

Myös eläkeiän nosto kuuluu riskaabelien päätösten sarjaan. Siksi komiteat ja kolmikantaisesti kootut kokoonpanot istuvat vuositolkulla ilman mainittavia tuloksia.

Korotustarpeen tunnustavat kaikki, mutta kun mennään keinoihin, alkaa tavoite saman tien vesittyä. SDP, kokoomus ja, Vanhasen lähdettyä, keskusta, eivät uskalla ääneen sanoa, mitä pitäisi tehdä.

Putki poikki ja työnantajalle 58-vuotiaan tai sitä vanhemman työntekijän irtisanominen niin kalliiksi, ettei se kannata.

Eläkeikä nousisi taatusti lähemmäs tuota 65 vuotta kuin nyt olevaa 60 vuotta.

Kuka rohkenee esittää putken katkaisua, kuka työnantajalle lisärasituksia? Veikkaanpa, ettei kukaan, ei ainakaan ennen vaaleja.

Yleinen tapa poliittisessa päätöksenteossa on hoitaa kriisejä, kun pitäisi välttää ennalta niiden syntyminen.

Päivän lehti

3.4.2020