Uutiset

Ikivireät kutojat innostavat toinen toisiaan

Lammilaisten kutojien porukka ei antanut periksi, kun heiltä meni kutomispaikka alta kevättalvella. Naiset perustivat oman yhdistyksen, joka sai nimen Ikivireät kutojat. Uusi tilakin löytyi aivan Lammin keskustasta, entisestä Pasaapelin kaupasta.

– Kutominen on siitä mukavaa, että siinä näkee aina käsiensä työn tulokset. Kyllä tämä on niin mielekästä, eikä ole ollenkaan sama, jos tätä tekee vain kotona itsekseen, sanoo Kirsti Valkeapää ja antaa sukkulan lentää.

Kutojien puheenjohtaja Annikki Söyring toteaa, että yhdessä kutominen on myös terapiaa ja tapa tavata toisia. Kaikki ovat tervetulleita mukaan kutomaan ja kaikki otetaan avosylin vastaan.

Kudottavaa riittää, sen kuin helskytellään
Ikivireät kutojat on sama 18 naisen porukka, joka kutoi 4H:n tiloissa kunnan Janne-hallissa kunnes 4H:n vuokra-aika päättyi. Nykyiset tilat Pikku Marvillan takana on remontoitu varta vasten kutojille.

Kunnanjohtaja Tapio Tuominen innosti Söyringiä yhdistyksen kokoamiseen, koska tiesi tämän aikaansaavaksi naiseksi. Tuominen oli huolissaan naisten kudontapaikan menettämisestä.

Söyring itse sai kutomiskipinän, kun kudontapaikka tuli kodin lähelle Janne-halliin. Nytkin hänellä on tekeillä pyyhekangas ja seuraavaksi raanu miehensä isoäidin kehräämistä langoista.

– Minulla on 8 lasta ja 16 lastenlasta, niin että kutomista riittää. Sen kuin helskyttelen. On ihanaa, kun lapsenlapset pyytävät mummua kutomaan sitä ja sitä.

Hänen 8-vuotias tyttärenpoikansa toi juuri karpaloita Lapista, ja pyysi mummua kutomaan saunapyyhkeen vastalahjaksi.

Kokeneemmilta saa apua
Ei aivan porukan nuorin, mutta nuorimmasta päästä on Katja Kukkonen, joka kovasti kiittelee kokeneempiaan.

– Ikivireissä kutojissa on hyvää porukkaa. Täällä puhalletaan yhteen hiileen. Jos en jotakin osaa, täällä on rouvia, jotka osaavat auttaa. Siinä olen oppinut vähän itsekin. Kun loimilanka meni alussa poikki, tarvitsin apua, mutta nyt osaan jatkaa sen itse.

Hän innostui kutomisesta sattumalta, kun työskenteli kutojien kanssa samassa talossa 4H-yhdistyksen kierrätyskeskuksessa. Ohjaaja Maarit Hilander kehotti rohkeasti kokeilemaan ja sanoi, ettei se vaikeaa ole.

– Puissa oli violetti matkahuopa, jonka värit ja pehmeys ihastuttivat. Maarit sanoi, että siinä on vielä lointa ja siitä se alkoi. Se jälkeen olen kutonut pyyheliinoja, mattoja, poppanoita, mitä vain.

Nuoria voisi tulla yhdistykseen mukaan enemmänkin. Työssäkäyville tosin paikka on auki hankalaan aikaan, arkisin kello 9:stä eteenpäin ja vain perjantaina kello 18:aan asti.

Katja Kukkoselle aika käy, koska hän on osa-aikatyössä. Moni toisaalta tulee kutomaan kangaspuilla lomillaan, ja nopea kutoja saa aikaan lyhyessäkin ajassa yhtä ja toista. Puissa on aina loimia, joista voi valita. (HäSa)