Uutiset

Ikuistettu valkolakki

Studio Heinosen ovi käy. Sisään astuu nuori mies uunituoreessa puvussa valkolakki kainalossaan. Hämeenlinnalainen Tommi Malinen saapuu ylioppilaskuvaukseensa.

Valokuvaaja Tarja Heinonen ohjaa asiakkaansa studioon, jossa harmaa taustakangas on valmiiksi aseteltu, ja ojentaa hänelle valkoisen ruusun.

-Mites tätä pitää nyt sitten pitää? tämän kevään ylioppilas kyselee.

-Ruusu voisi olla vähän lähempänä. Hyvä. Lakin pitää olla niin, ettei siinä ole klohmoja eikä lipassa sormenjälkiä. Kraka tiukemmalle! Pistä jalka tähän, Heinonen opastaa ja siirtyy kameransa taakse.

-Hymyile vähän, kuvaaja kehottaa.

-Ei tule, Malinen puistelee päätään, ja naama pysyy peruslukemilla.

Ruuhkaiset viikot menossa

Hämeenlinnalaisesta Kaurialan lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Tommi Malinen halusi kuvauksen ennen tämänpäiväisiä ylioppilasjuhlia, joita vietetään Hattulan pirtillä.

-Ajattelin, että ei tarvi tulla juhlapäivänä, kun on muutenkin kiire. Enkä halunnut tulla juhlan jälkeen, koska ei tiedä, mitä juhlissa sattuu. Vaatteet on varmaan nyt parhaassa kunnossa, nuorukainen virnistää.

Heinonen kertoo, että sekä yo-juhlia edeltävä että niitä seuraava viikko ovat todella ruuhkaisia.

-Juhlapäivänä kuvaan haluavat yleensä tulla etenkin tytöt, kun on kampaukset ja kaikki, valokuvaaja toteaa.

Tarja Heinonen on kuvannut työkseen yli 20 vuotta. Hän kertoo, että alkuaikoina kuvat olivat tyyliä ”tyttö ja ruusu tai poika ja ruusu”.

-Silloin piti kysyä lupa, saako ottaa erilaisen kuvan. Nyt nuoret osaavat jo ehdottaa, että voisko ottaa rennon kuvan, Heinonen kertoo.

Studion seinällä on kuva muun muassa ylioppilastytöstä, joka soittaa viulua valkolakki päässään.

-Kuvauksessa pitäisi saada henkilöstä irti sitä ominta juttua. Jokainen kuvattava on erilainen, Heinonen sanoo.

Malinen haluaa kuitenkin ihan perinteisen studiokuvan ruusuineen päivineen.

-Kunhan nyt on jotain kuvia, joita saa antaa. Noin 60-70 niitä pitää lähettää, hän kertoo.

Yo-kuvia myös luonnossa

Luonnossa kuvaaminen alkoi yleistyä lähemmäs 1990-lukua tultaessa. Tietyt paikat ovat säilyttäneet niissä suosionsa, kuvattiin sitten ylioppilasta tai vaikkapa hääparia.

– Suosituin on Aulangonpuisto. Sitten kuvataan pitkin rantoja ja Hämeen linnalla. Vanajanlinnassa on ihana kuvata ihan joka nurkassa! Heinonen hehkuttaa.

Nykyään moni perhe ottaa ylioppilaskuvauksen yhteydessä myös yhteispotretin. Tarja Heinonen kertoo, että meneillään oleva sesonki on valokuvaajalle erittäin tärkeä taloudellisesti.

-Kesällähän me tili tehdään, koska kaikki juhlat painottuvat kesään -rippijuhlat, häät, ylioppilasjuhlat. Talvella on hiljaisempaa. (HäSa)