Uutiset

Ilmaiskuja ihmisyyden puolesta

Voiko yksipuolinen hyökkäys vieraaseen maahan ilmaiskuin olla hyväksyttävää?

Kyllä voi. Hyvä esimerkki on länsi- ja arabimaiden sodanjulistus Libyalle sen jälkeen, kun maata johtava diktaattori Muammar Gaddafi petti lupaukset aselevosta ja jatkoi kansansa teurastamista.

Maailma ei kaipaa toista Ruandaa, miljoonan ihmisen kansanmurhaa, jolle länsimaat taannoin käänsivät selkänsä.

Ranskan, Britannian ja Yhdysvaltain johtaman sotilaskohteiden moukaroinnin lopputuloksesta ei ole epäselvyyttä. Gaddafi mätine hallintoineen ajetaan umpikujaan.

Kun näin tapahtuu, länsi- ja arabimaiden päätösvallassa ovat ne pelisäännöt, joilla Gaddafia kohdellaan.

Ratkaisevaa on se, mitä Gaddafin ja hänen joukkojensa hallinnoimilla alueilla on kansannousun jälkeen tapahtunut. Libyan hallinnon arkipäivään ovat aina kuuluneet poliittisten vankien kidutukset, jopa murhat.

Entä nyt sisäisen sodankäynnin puhjettua? Gaddafin puheet eivät kerro hyvää. Hän puhuu vihollisten ajamisesta koloistaan ja heidän listimisestään. Gaddafin julkiset uhkaukset varmasti nopeuttivat ilmaiskupäätöksiä.

Samalla ryhdyttiin pohtimaan Libyan johtajan mielenterveyttä. Asiantuntijakommenteissa häntä on luonnehdittu jopa ”jonkinlaiseksi hulluksi”.

Vaikka Gaddafin hirmuhallinto on pian historiaa Libyassa, ei se suinkaan merkitse portaatonta siirtymistä demokratiaan. Tie on pitkä ja kaita. Vallan tyhjiötä ei vain vaaleilla täytetä. Demokratia on jokaiselle diktatuurista vapautuvalle maalle pitkä kasvuprosessi, jossa länsimaat voivat olla vain sivustatukena.

Tiukka puuttuminen ja hallinnon ohjailu johtaa nukkevaaleihin ja kääntyy lopulta itseään vastaan. Afganistan on yksi esimerkki siitä, miten vaikeaa kansanvallan sisäänajo voi olla.

Libya on yksi lenkki arabimaiden kansanvaltaan pyrkivässä ketjussa. Vyöry alkoi Tunisiasta, jossa kansa lähes kaduilla tanssien suisti Zine el-Abidine Ben Alin vallasta.

Tunisian vallanvaihto sujui ilman suurempia verenvuodatuksia. Sen ilme oli iloinen ja aurinkoinen.

Egyptissäkin ihmiset olivat innoissaan, kun he lauantaina riensivät äänestämään. Vapaa ja aito mielipiteen ilmaisu maan poliittisesta tulevaisuudesta oli koko kansalle uutta. Äänestyslipun pudottaminen uurnaan antoi toivoa ja lupauksen paremmasta huomenesta.

Nämä ovat pieniä valopilkkuja Pohjois-Afrikan muuten niin synkällä taivaalla. Libyan lisäksi hirveyksiä tapahtuu muun muassa Jemenissä ja Syyriassa. Bahrainin kaduillakin virtaa veri.

Jemenissä mielenosoittajia teurastavat katoilla kyttäävät tarkka-ampujat. Syyriassa taas ihan rauhallisia mielenosoituksia tukahdutetaan tappavin keinoin.

Ennen kuin Arabimaiden kuohunta on ohi, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska saavat toisenkin kerran kokoontua pohtimaan väliintulojaan, jopa ilmaiskuin.

Pauli Uusi-Kilponen