Uutiset

Ilmakehän korkeajännitys

Suomalaiset myrskybongarit eivät jahtaa tornadoja kuten esikuvansa Twister-elokuvassa, mutta muuten he ovat aina valmiita matkustamaan suoraan myräkän alle. Jos sellainen vain jostain löytyisi.

Pienen pojan ja myrskyn välinen suhde alkoi joskus 1970- ja 1980-luvun vaihteessa, kun uteliaisuus voitti pelon.

– Muistan vieläkin miten pienenä nöösinä katselin valtavaa ukkosta. Jytisi ja salamoi koko ajan. Mummo kielsi menemästä lähelle ikkunoita, mutta minun oli pakko päästä katsomaan salamoita.

Vuonna 2005 sama poika on kolmekymppisenä edelleen äärimmäisen kiinnostunut myrskyistä. Enää hän ei vain odota myrskyn tulevan kohdalle, hän jahtaa niitä.

Timo Viinaselle ilmakehässä tapahtuvien ilmiöiden tarkkailu on elämäntapa.

Hämeenlinnalainen Viinanen vetää Ursan myrskybongarijaostoa ja pitää järjestelmäkameransa aina mukana siltä varalta, että taivaalla tapahtuisi jotain mielenkiintoista. Hän myös hoitaa rakentamaansa tietokoneistettua sääasemaa ja on aina valmiina lähtemään myrskyn perään.

Viinanen ei harrasta yksin. Aktiivisia myrskybongareita on Suomessa pari-kolmesataa ja muita myrskyistä kiinnostuneita löytyy tuhansittain.

Ilmatieteenlaitos on tänä vuonna valjastanut myrskybongarit keräämään tietoa uusien rae-ennusteiden paikkansapitävyydestä.

– Siellä on oltu aidosti ihmeissään siitä, miten paljon tietoa meiltä voi saada. Myrskybongareita on kaikkialla, Viinanen kertoo.

Palkkioksi kenttätyöstä bongareille annettiin mahdollisuus saada aiempaa tarkempia säätutkatietoja. Niistä on apua myrskyjen etsimisessä.

– Tänä kesänä elämäntilanne olisi sallinut myrskyjen jahtaamiset koska ja missä tahansa, mutta kun ei ole ollut mitä jahdata, Timo Viinanen sadattelee.

– Vuosi on ollut, jos mahdollista, viime vuottakin surkeampi. 2004 sentään satoi paljon, mutta nyt ei ole ollut sitäkään.

Kesän saldoksi on jäänyt pari pitkää hukkareissua, eikä syysmyrskykausikaan ole parantanut tilannetta.

– Savitaipaleella seurasin mielenkiintoisen näköisiä pilviä, joista olisi voinut tullakin jotain, mutta ne pakenivat Venäjän puolelle.

– Toisen kerran ajoin Lahden kautta Lappeenrantaan, jossa katsoin säätutkan kuvista, että Savonlinnan yllä oli jo pitkään ollut paikallaan pysyvä ukkonen. Olin jo ajamassa ulos Lappeenrannasta, kun vastaan tuli kyltti ”Savonlinna 190”. Siinä kohtaa järki voitti ja käännyin kotiin.

Varmoista paikoistakaan ei kesällä löytynyt katsottavaa.

– Etelä-Suomessa on muutamia yleensä varmoja paikkoja. Aaltoja näkee Lounais-Suomen rannikolla, mihin ne sopivalla tuulella pääsevät vyörymään halki Itämeren. Ukkosia taas kokee useimmiten Salon ja Lohjan välimaastossa tai Kaakkois-Suomessa. Ja Jyväskylä on varma, siellä tuntuu jytisevän aina.

Hämeenlinnan seudulla hyviä paikkoja myrskyjen ja muiden luonnonilmiöiden tarkkailuun ovat Leteensuon alue Hattulan ja Kalvolan rajalla sekä Sääksmäen silta, josta avautuvat hyvät näköalat Vanajanselälle.

Yksi ylittämätön ukkoskokemus sentään tähänkin kesään mahtui.

– Ruisrockissa Children of Bodom oli juuri aloittamassa ja kaikki muut tuijottivat lavalle, kun huomasin mahtavan myrskypilven kehittyvän Turun keskustan päällä. Pilvi tuli lähemmäksi ja pian kaverinikin käänsivät selkänsä lavalle ja jäivät katsomaan upeaa näkyä. Oudoin hetki tuli juuri ennen sateen alkua, kun valtavia lokkiparvia lensi myrskyn tieltä Ruissalon yli merelle päin. Ja sitten alkoi jytistä. Children of Bodom soitti, vettä tuli taivaan täydeltä ja me hurrasimme joka kerran kun salama löi.

400 kilometriä Hämeenlinnasta on Viinaselle vielä siedettävä matka myrskyn löytämiseksi. Auto on aina tankattuna ja työt joustavat tarvittaessa, jos myrskybongareiden sähköpostilistalle tulee tieto näkemisen arvoisesta tapahtumasta.

Yleensä matkaan lähdetään porukalla, yksi ajaa ja muut tarkkailevat. Kannettavat tietokoneet pitävät jahtaajat ajantasalla tuoreimmista säätutkakuvista ja muista havainnoista.

Timo Viinaselle tärkein väline on järjestelmäkamera.

– Kuvaan mieluiten pilvimuodostelmia ja salamoita.

Viinanen nauttii huonosta säästä.

– Suomen oloissa ehdottomasti parasta ovat Virosta meren yli vyöryneet ukkosrintamat, jotka jäävät jytkymään Etelä-Suomen päälle koko yöksi. Siinä on aikaa kuvata rauhassa ja nauttia.

– Hyvä sää on makuasia, Viinanen virnistää siteeratessaan myrskybongareiden lempilausahdusta.

Niin paljon kuin Viinanen myrskyjä arvostaa ja kunnioittaakin, niin Katrinan ja Ritan kaltaisten hirmumyrskyjen jälkien katsominen järkyttää.

– Myrskyissä kiehtoo ehdottomasti niiden voima ja arvaamattomuus, mutta kukaan myrskybongareista ei toivo, että ihmisille kävisi huonosti. Lennelleet katot ja muut materiaaliset vahingot voi aina korvata, ihmisiä ei.

Viinanen hämmästelee miten huonosti Meksikonlahden rannikolla oli varauduttu myrskyihin, vaikka ne tulevat joka syksy.

Jo se, että myrskyjen alati piiskaamalla ja tulvaherkällä alueella on kokonainen suurkaupunki rakennettu merenpinnan alapuolelle tuntuu järjettömältä.

– Ihminen voi yrittää rakentaa ja suojautua parhaansa mukaan, mutta ei kukaan voi uhmata yli 200 kilometriä tunnissa puhaltavia tuulia. Ihminen jää toiseksi luonnolle aina. Joka ikinen kerta. (HäSa)

Oitin pyörremyrsky paiskoi taloja
Trombien kaltaiset äkilliset ja voimakkaat luonnonilmiöt ovat aina herättäneet pelkoa ja kiinnostusta.

Elokuun 4. päivänä vuonna 1932 Oitin kylä Hausjärvellä joutui pyöritykseen, kun Nurmijärven kohdalla muodostunut pyörremyrsky raivasi avoimen uran läpi eteläisen Suomen aina Jyväskylän seudulle asti.

Oittiin myrsky osui sateisena iltapäivänä ilman ennakkovaroitusta. Hämeen Sanomat kirjoitti tapahtumasta seuraavana päivänä näin:

Raivokas pyörremyrsky eilen Hausjärvellä
Eilen klo puoli 4 tienoissa raivosi Oitissa tavattoman voimakas pyörremyrsky, aiheuttaen suuria aineellisia vahinkoja.

Pyörre kulki rajoitetulla alueella raivoten n. 5 minuutin ajan, ollen myrskyvyöhyke n. 400-500 metrin levyinen. Oitin aseman lähistöllä se rikkoi ensiksi Salpausselän tiilitehtaan pari vajaa ja tultuaan ratapihalle kaatoi erään umpinaisen, 10 tonnin painoisen tavaravaunun, murskasi erään vaihdekopin, kaatoi 30-40 puhelinpylvästä sekä katkoi puhelin- ja lennätinlankoja.

Sieltä edelleen kulkiessaan se rikkoi erään talon katon ja katkoi kaikki puut n. 2-3 metrin korkeudelta.

Myrskyn tavatonta voimaa kuvaavana seikkana voidaan edelleen mainita, että se siirsi erään asuinrakennuksen n. 2-5 metriä sijoiltaan, säilyttäen sen kuitenkin aivan ehjänä.

Rakennuksessa sisällä olleet eivät saaneet mitään vammoja.
Erään puuvajan se lennätti ylösalaisin, mutta merkillistä kyllä, eivät vajassa sisällä olleet lapset saaneet edes naarmua.

Vähän myöhemmin raivosi pyörremyrsky Hausjärven Kurussa. Osoituksena rajuilman ankaruudesta kerrottiin meille, että erään naishenkilön se oli nostaa ilmaan pelastuen tämä vain pajupensaisiin tarrautumalla.

Näin ankaraa rajuilmaa ei paikkakunnalla muistetakaan olleen miesmuistiin.

Kaikkiaan myrsky vaurioitti ainakin 20-30 taloa, aittaa ja latoa Oitissa. Lisäksi sen kerrottiin lennättäneen erästä miestä jopa 30 metrin matkan ilmassa.

Oitin pyörremyrskyä pidettiin jopa Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisena, sillä noin 5-10 kilometrin etäisyydellä pääpyörteestä kulki useita pienempiä pyörteitä, jotka myöskin kaatoivat metsää.

Suomessa havaittiin saman viikon aikana useita pyörremyrskyjä sekä huomattavan voimakkaita ukkosia ja meteorologinen keskuslaitos käynnisti tutkinnan poikkeuksellisen sääilmiön selvittämiseksi.