Uutiset

Ilman jatkuvuutta ei synny luottamusta

Nuorisopsykiatria on varsin nuori tieteenala, mutta jatkuvien muutospaineiden kourissa.

-Historiasta pitäisi silti pystyä säilyttämään se innostus, jolla aikoinaan nuorisopsykiatriaa lähdettiin kehittämään. Tietenkin myös vilpitön halu tutustua nuorten maailmaan on perusedellytys, kun heidän kanssaan työskennellään, emeritusprofessori Veikko Aalberg pohtii.

Hän oli perjantaina puhumassa, kun Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatria tuli täysi-ikäiseksi eli vietti 18-vuotisjuhlaansa.

-Jatkuvuus ja työrauha ovat tärkeitä säilyttää. Työrauha tarkoittaa hoitosuhteen jatkuvuutta ja luottamuksen rakentamista. Nuorta on vaikea auttaa, jos luottamusta ei synny. Sen rakentaminen vie aikaa.

Juuri nyt viedään jälleen eteenpäin esitystä lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian yhdistämisestä.

-Lastenpsykiatrian koulutus ei sovellu sellaisenaan nuortenpsykiatriaan. Lasten kohdalla kiinnitetään huomiota ympäristöön, nuorten kohdalla on syytä katsoa asioita heidän sisäisen maailmansa kautta. Parempi kasvuympäristö ei enää riitä korjaamaan ongelmia ilman hoitoa.


Askel taaksepäin

Aalbergin mukaan yhdistämistä ajetaan monien syiden vuoksi.

-Suomi on nuorisopsykiatriassa edelläkävijämaa. Muualla Euroopassa lasten- ja nuorisopsykiatria ovat yhdessä. Yhdistämistä perustellaan meilläkin yhdenmukaisuudella, vaikka se olisi takaperoista kehitystä.

Yhdistämistä perustellaan myös sillä, että tällöin resurssit saadaan kootuksi yhteen.

-Sillä voi saavuttaa pieniä hyötyjä, mutta se on kaksiteräinen miekka. Samalla osaamisella ei voida hoitaa 1-22-vuotiaita. Tietysti tässä on kysymys myös rahasta ja vallasta.


Brändinä koulusurmat

Aalberg sanoo, että nuorisopsykiatriassa Suomella on nykyään selvä brändi.

-Ulkomailla olemme kahden koulusurman maa.

-Aikuiset ovat menettäneet auktoriteettinsa. Kuten Tommi Hoikkala sanoo, meistä on tullut nöyriä.

Ennaltaehkäisystä puhutaan. Se alkaisi palkkaamalla kouluterveydenhoitajia riittävästi.

Veikko Aalberg on todellinen edelläkävijä nuorisopsykiatriassa.

-Olen tällainen Lapinlahden kroonikko. Aloitin siellä amanuenssina vuonna 1963. Nuoria tuli silloinkin hoitoon. Lastenosastolla kieltäydyttiin hoitamasta heitä, joten he tulivat aikuisten osastolle. Totuus on, ettei heitä osattu hoitaa. Silloin nähtiin, että nuoria varten pitää kehittää jotain uutta. (HäSa)

Päivän lehti

30.5.2020