fbpx
Uutiset

Ilmastonmuutos ei ole uskon asia

Nokian ja Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila on merkittävä mielipidejohtaja. Ollila vaati Helsingin Sanomien haastattelussa, että kasvihuoneilmiöön kiinnitetään vakavaa huomiota ja hetimiten julkaistiin asennekysely, jonka mukaan suomalaiset ovat samaa mieltä. Sattuman sanelemana syntyi vaikutelma: mitä Ollila edellä sitä rahvas perässä.

Jorma Ollilan tiukka vaatimus hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi pakottaa – ei vain poliitikot, vaan myös teollisuuden ottamaan kantaa päästöihin ja hänen ykkösasiaksi nostaamaansa energiatehokkuuteen.

Raskas teollisuus esitti asialliset epäilynsä Ollilan kannanottoon maltillisesti, vaikka EU:n yksipuolisten rajoitusten ja kalliiksi koituvan päästökaupan ongelmat takovat takaraivossa. Jorma Ollila kehuu päästökauppaa monta kertaa haastattelun mukaan.

Ollila suhtautuu jopa radikaalin nuivasti ydinvoimaan, jonka lisärakentamisella on Suomessa laaja poliittinen kannatus. Hänen mukaansa yhtä iso ratkaisua hiilidioksidipäästöihin ei ole. Tässä hän on eittämättä oikeassa, mutta sitä ei voi kiistää, etteikö ydinvoima tyydytä kasvavaa energiantarvetta ja tekee sen kaupan päälle ilmastolle ystävällisellä tavalla. Ydinvoiman vastustajille Ollilan linjanveto ei ole riemuvoitto, vaikka hänen linjauksensa lähenevätkin poliittiselta sävyltään yleensä vihreinä pidettyjä ajatuksia.

Jorma Ollila kasaa hiiliä teollisuuden, kotitalouksien ja jopa yksittäisten ihmisten niskaan vaatimalla energiatehokkuuden lisäämistä. Suomalaiset eivät ole energiatuhlareina pahimmasta päästä, mutta parantamisen varaa varmasti on. Sähkön säästämistä ei ole kielletty, mutta ei siihen kauheasti ole patistettukaan. Ehkä olisi aika.

Ollila kiinnittää huomiota yksittäisten ihmisten valintoihin. Hän on rakennuttanut omaan maaseutuasuntoonsa maalämmön. Ollilan lisäksi varmaan moni muukin investoisi samaan tapaan, jos varaa olisi. Avainkysymys on laajemminkin: mihin rahat riittävät ja mihin eivät. Myös nenää pidemmälle olisi nähtävä.

Päästörajoitukset ovat törmänneet lyhytnäköisiin kansallisiin etuihin ja kilpailukykyyyn, sen turvaamiseen seurauksista välittämättä. Ilmaston puolesta esitetyistä usein hurskaistakin kannanotoista on matkaa laajaan sitoutumiseen ja todellisiin tekoihin.

Jorma Ollilan avaus on arvokas, joskaan lopullista viisautta ei hänelläkään ole. Hän myöntää perehtyneensä ilmastonmuutokseen vasta aloitettuaan Shellin hallituksen johdossa. Siis vasta viime kesän jälkeen! Parempi on kuitenkin – myös muiden – herätä myöhään kuin ei milloinkaan.

Maailmanlaajuisiin ongelmiin eivät riitä eurooppalaiset ratkaisut. Jostakin on kuitenkin aloitettava, jotta myös Yhdysvaltain ja Kiinan kaltaiset saasteidensyytäjät havahtuisivat.

Ilmastonmuutos ei ole uskon asia. Myöskään kansalaisten huolta ei pidä väheksyä, vaikka siitä osa perustuisikin harvinaisen lämpimään alkutalveen. Kaikkia säänvaihteluitahan ei voi suoralta kädeltä panna kasvihuoneilmiön piikkiin.

Menot