Uutiset

Ilmastopolitiikka tuli valtion metsiin – "Hiilensidonta otetaan nyt entistä paremmin huomioon"

Puuston kyky sitoa hiilidioksidia ja varastoida hiiltä otetaan hakkuupäätösten pohjaksi. Luonnonsuojeluliitto haluaisi lopettaa metsätalouden ojitetuilla soilla.
Metsähallitus on luokitellut talousmetsien hiilensidontakyvyn kuviokohtaisesti seitsemään luokkaan. Useimmat ovat sekä hiilinieluja että hiilivarastoja, mutta painotus vaihtelee. Tässä aluejohtaja Kii Korhonen kulkee hiilivarastotyyppisessä metsässä. Kuva: Jussi Leinonen
Metsähallitus on luokitellut talousmetsien hiilensidontakyvyn kuviokohtaisesti seitsemään luokkaan. Useimmat ovat sekä hiilinieluja että hiilivarastoja, mutta painotus vaihtelee. Tässä aluejohtaja Kii Korhonen kulkee hiilivarastotyyppisessä metsässä. Kuva: Jussi Leinonen

Metsähallitus on laskenut talousmetsiensä jokaiselle, noin 10 miljoonalle metsäkuviolle sillä kasvavan puuston hiilinielun ja hiilivaraston. Se on jatkossa yksi tekijä, minkä perusteella päätetään, millaisia metsänhoitotoimia metsäkuviolla tehdään.

– Sama metsäkuvio voi olla hiilinielu ja varasto. Joillakin kuvioilla painotetaan varaston säilymistä, toisilla kuvioilla hiilidioksidin sitomista eli kasvun edistämistä, sanoo Metsähallituksen aluejohtaja Kii Korhonen.

Hiilinielu ei ole ainoa tekijä, minkä perusteella metsänhoitotoimet ratkaistaan. Se on kuitenkin yksi uusi suunnittelun taso metsäsuunnittelijoiden työpöydille.

Perinteisten suunnittelun tekijöiden, kasvupaikan, lämpösummakertymän ja muiden metsään liittyvien ominaisuuksien ohella ratkaisee myös se, millaisia käyttörajoituksia alueeseen kohdistuu. Metsähallitus on tehnyt talousmetsiinsä käsittelyrajoituksia muun muassa niiden porotaloudellisen tai matkailumerkityksen vuoksi.

– Silloin painottuu hiilivaraston kasvattaminen sellaisillakin kuvioilla, joissa kannattaisi tehostaa kasvua ja painottaa hiilensitomispotentiaalia, sanoo Korhonen.

Kun puusto kasvaa, sen ilmastovaikutusluokka muuttuu

Metsähallitus kutsuu tätä ilmastoviisaaksi metsätaloudeksi. Vielä hiilinieluarvio ei ole arkipäivää hakkuupäätöksiä tehtäessä, mutta hiilensitomisominaisuus kirjoitetaan parhaillaan metsänhoito-ohjeisiin yhdeksi käsittelypäätöksen perusteeksi.

Tarkoitus myös on, että metsäkuvioiden ilmastomerkitystä päivitetään säännöllisesti. Puuston kasvun vuoksi niiden ilmastomerkitys muuttuu hiilensidonnasta hiilivarastoksi. Samoin metsänhoitotoimien seurauksena metsäkuvion hiilensidontaluokitus muuttuu.

– Hiilensidonta ei koskaan ole ainoa peruste päättää metsänhoitomenetelmästä, mutta se otetaan nyt entistä enemmän huomioon, sanoo Kii Korhonen.

Hakataanko vanhat metsät, kun kasvavien metsien hiilinielu on suurempi?

Johtaako tämä siihen, että vanhat metsät hakataan, koska kasvavien metsien hiilensidontakyky on paljon parempi?

Korhonen sanoo, että sellaista johtopäätöstä ei voi tehdä esimerkiksi sen vuoksi, että talousmetsissä on paljon maankäyttörajoitteita muun muassa porotalouden ja matkailun vuoksi.

– Matkailualueen lähellä olevan uudistuskypsän metsän käsittely voi olla esimerkiksi väljennyshakkuu, jolla pyritään jatkamaan sen hiilivarastoluokitusta, sanoo Korhonen.

Toisaalta, jos kyse on uudistuskypsästä metsästä, jossa on hiilensidontapotentiaalia eikä ole maankäyttörajoitteita, uudistaminen tehdään maanmuokkauksella ja viljelyllä.

– Samaan suuntaan ohjaa myös talousajattelu. Panokset ohjataan sinne, missä hiilensidontapotentiaali eli metsien kasvu on suurinta. Siinä mielessä tämä ei aiheuta suuria muutoksia metsien käsittelypäätöksiin, sanoo aluejohtaja Korhonen.

Luonnonsuojeluliitto: suometsien avohakkuut lopetettava

– Ilmastovaikutukseltaan merkittävin yksittäinen toimenpide olisi suometsien avohakkuista luopuminen. Metsät on iso hiilivarasto, mutta suot ovat vielä sitä isompi, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä.

Ojitetuilla soilla pitäisi luonnonsuojeluliiton mielestä siirtyä jatkuvaan kasvatukseen.

– Suometsien vesitalous pitäisi saada sellaiseen kuntoon, ettei hiiltä pääse maaperästä ja samalla päästöt vesistöön olisivat pienemmät, sanoo Hölttä.

Näkemykselle löytyy tukea myös Luonnonvarakeskus Luken tutkimuksesta, joka on tehty Ilmastoviisas metsätalous -hankkeen yhteydessä Pohjois-Karjalassa.

Luken mukaan ojitettujen turvemaiden maaperäpäästöt ovat suuremmat kuin karuilla maapohjilla sen vuoksi, että puut kasvaessaan haihduttavat vettä maaperästä. Se laskee pohjaveden pintaa ja lisää maaperän hiilidioksidipäästöjä.

Luken mielestä metsäkuviokohtaiseen hiilitaseeseen pitäisikin laskea myös maaperähiili.

Vielä sellainen ei ole mahdollista, sillä Metsähallituksella ei ole paikkatietojärjestelmässään riittävästi tietoa maaperän kyvystä sitoa hiiltä.

– Kun paikkatietoon saadaan maaperähiili mukaan, hiilitaseluokitus tarkentuu, sanoo Korhonen.

Metsähallitus on luokitellut talousmetsiensä ilmastovaikutuksen seitsemään luokkaan, tässä esimerkki karttuva hiilinielu -luokkaan kuuluvasta metsästä. Harvennuksin hoidettu hyvään kasvukuntoon, sanoo aluejohtaja Kii Korhonen.

10 miljoonaa metsäkuviota

Metsätalouden suunnittelu perustuu metsäkuvioiden pohjalta tehtäviin päätöksiin. Kyse on pinta-alaltaan keskimäärin alle hehtaarin kokoisista alueista, joissa kasvupaikka ja puusto on yhtenäinen.

Ilmastoviisas metsätalous -hanke merkitsee sitä, että metsäkuvioiden käsittelyn yhdeksi suunnittelun tasoksi valtion metsissä on otettu niiden ilmastovaikutus.

Kasvava metsä sitoo kasvaessaan hiilidioksidia ja poistaa sitä ilmakehästä. Se on hiilinielu. Puustossa on myös hiiltä varastoituna, ettei se ole ilmakehässä. Siksi metsä on myös hiilivarasto.

Noin 10 miljoonalle metsäkuviolle on tehty luokitus, jossa jokainen on luokiteltu seitsenportaisessa luokituksessa hiilivarastoksi tai hiilinieluksi: useimmat ovat sekä että.

Metsätalouden metsäalueista ylivoimainen pääosa (34 prosenttia) kuuluu kehitettävä hiilinielu -luokkaan. Kyse on esimerkiksi alle ohjetiheyden olevista metsiköistä, joiden maaperässä on kasvupotentiaalia. Ne joko uudistetaan tai ojitusalueilla ojaverkosto kunnostetaan.

Pinta-alasta pienin osa (5 prosenttia) kuuluu merkittäviin hiilivarastoihin. Kyse on yleensä maisema- tai virkistysmetsistä, jotka ovat yli 70-vuotiaita. Niiden kyky sitoa hiiltä on alentunut, mutta niiden käsittelyssä noudatetaan jatkuvan kasvatuksen tyyppisiä menetelmiä. Metsän kuva jää peitteelliseksi.