Uutiset

Ilves-divisioonan veljeshenki on kestänyt yli vuosikymmenten

-Vuosia jatkunut yhdessä eläminen vihollisen jatkuvan seurannan alla synnytti veljeshengen, jota tänäänkin, vielä 70 vuoden jälkeen olemme muistelemassa, totesi Ilves-divisioonan (5. Divisioona) perinnepäivän tilaisuudessa yhdistyksen puheenjohtaja Esko Paakkala.

Perinnepäivään veteraanit kokoontuivat neljännentoista kerran.

Ensimmäisistä tapaamisista 1950-luvulla on korkeaan ikään ehtineiden veteraanien määrä huvennut kymmenenteen osaan – tuhannesta noin sataan.


Vahva luottamus

Ilves-divisioonassa taistelleet Eino Koskinen Viialasta, Paavo Reunanen Urjalasta ja Paavo Nieminen Leppävirralta kertovat pitävänsä puhelimitse yhteyttä toisiinsa vähintään kerran kuukaudessa.

-Olin vain viidentoista, kun lähdin kesällä 1941 marssimaan kohti Korpiselkää Jääkärirykmentti 3:n 23:ssa komppaniassa, muistelee Nieminen.

Jo pari vuotta aikaisemmin hän kertoo toimineensa kenraali Hägglundin lähettinä esikunnassa. Rintamalle päästäkseen nuori mies kaverinsa kanssa karkasi Ypäjän Ratsastuskoulusta.

Paavo Reunasen muistissa on, miten useimmat miehistä lähtivät rintamalle omissa varusteissa, jopa päänalusena käytetty reppu oli omasta takaa.

-Armeijalla oli antaa lähinnä kokardi ja Riihimäeltä koulutuksen jälkeen rintamalle lähtiessä kivääri, hän sanoo.

Ruokahuolto Reunasen mukaan pelasi vaihtelevasti.

-Papusoppa oli yleisin, rintamalla vanikkaa alokas sai muistaakseni neljänneksen neliömäisestä kakusta. Hevosen lihalla höystetystä ohraryynipuurosta armeija lopulta luopui monien valitusten jälkeen.

Eino Koskinen ja Paavo Nieminen taistelivat rinnatusten samassa komppaniassa. Ikä ei heidänkään harteilla painanut. Sotaan lähtiessään Eino Koskinen oli 17 ja Paavo Reunanen 19 vuotta. Nyt komppaniasta jäljellä on miesten laskujen mukaan enää kolme veteraania.

Tutun kaverin rinnalla taisteleminen tuntui veteraanien mukaan erityisen turvalliselta.

-Sitä luotti tuttuun mieheen tavanomaista enemmän, he tuumaavat. Yhteiset tapaamiset heille ovat kallisarvoisia: ”On mukava, että vielä saa tavata elossa olevia rintamakavereita.”


Voimakkaassa virrassa

Ilves-divisioonan perustamisesta on kulunut 70 vuotta. Perinnepäivän tilaisuudessa juhlapuheen pitänyt prikaatikenraali Olli Heiskanen muistutti, ettei Suomella maantieteellisen asemansa vuoksi ollut mahdollisuutta säilyttää puolueettomuuttaan.

-Jatkosotaan ei jouduttu ”ajopuuna”, vaan siihen lähdettiin tietoisten valintojen perusteella, eli ”koskivenettä” ohjattiin voimakkaassa virrassa. Passiivisen syrjään vetäytymisen vaihtoehtoa ei hetkeäkään harkittu.

Ilves-divisioonan veteraaneille osoittamissaan sanoissa prikaatikenraali totesi: ”Te teitte velvollisuutenne tavalla, joka on lähtemättömästi juurtunut suomalaisten tuntoihin. Merkittäviä taisteluita kohdallanne olivat muun muassa hyökkäysvaiheen taistelut Laatokan Karjalassa ja kesän 1944 torjuntataistelut Nietjärvellä.

-Itsenäinen isänmaa – sen uskon kaikkien suomalaisten kokevan tärkeimpänä perintönä, jonka te veteraanit meille olette jättäneet, Heiskanen kiitti. (HäSa)