Uutiset

Indeksikorotus ei nujerra köyhyyttä

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk.) esittää, että lapsilisiä korotettaisiin vuosittain. Perusteiksi vaateilleen ministeri mainitsi lapsilisien jälkeenjääneisyyden verrattuna yleiseen palkka- ja kustannustason nousuun sekä erityisesti lapsiperheitä koettelevan köyhyyden lisääntymisen.

Lapsilisiä on viimeksi korotettu vuoden 2004 alussa. Ensimmäisestä lapsesta sitä saa sata euroa ja summa kasvaa lapsiluvun mukaan viidenteen lapseen saakka, jolloin se on 172 euroa. Lapsilisää maksetaan kaikille 17 ikävuoteen asti ja yksinhuoltajat saavat siihen 36,60 euron kuukausikorotuksen.

On totta, että lapsilisän edellisestä korotuksesta on jo aikaa. Ministeri Hyssälän malli vuotuisesta indeksisidonnaisesta korotuksesta olisi oikeudenmukainen. Tuolloin vältyttäisiin myös siltä, että kertakorotus kohoasi kovin suureksi. Isosta rahanmenosta on paljon vaikeampaa tehdä poliittinen päätös kuin pienestä.

Sen sijaan ministerin mainitsemaa lapsiperheitä koettelevaa köyhyyttä ei muutaman euron suuruisella kuukausikorotuksella nujerreta. Siihen tarvitaan kosolti järeämpiä toimia.

Lukuisten tutkimusten ja tilastojen valossa suomalaisilla menee juuri nyt paremmin kuin koskaan. Leipäjonoja ja aineellista niukkuutta ei toki voi kiistää, mutta katoavatko ne sillä, että lapsilisiä korotetaan indeksimuutosten mukana.

Köyhyyskään ei ole tasapuolista, ei ole sitä koskaan ollut. Se on onneksi tuntematon vieras suurimmalle osalle suomalaisia. Kaikkia lapsiperheitä, vaikka niiden kuukausitulot henkeä kohden olisivatkin vaatimattomat, ei voi suoralta kädeltä sanoa köyhiksi.

Siksi köyhyyttä vastaan ei taistella vain korottamalla lapsilisiä kautta linjan. Köyhyyden kimppuun on käytävä täsmäasein. Yhteiskunnan on pidettävä huolta todellisista vähäosaisistaan, eikä jaettava avokätisesti tukiaan kansalaisille, joille ne ovat merkityksettömiä.

Lapsilisä mielletään Suomessa lähes ikimuistoiseksi ja subjektiiviseksi oikeudeksi, jota yksikään vakavasti otettava poliitikko ei ole vuosiin kyseenalaistanut. Tarkoitus on alusta lähtien ollut hyvä ja kannatettava. Lapsilisät ovat varmasti menneet todelliseen tarpeeseen.

Suomessa muun muassa päivähoitomaksut on porrastettu lapsiperheen tulojen mukaan. Järjestelmä toimii eikä sitä juurikaan vastuteta.

Samantyyppistä ratkaisua, jossa lapsilisä olisi tarveharkintaista ja sidottu perheen tuloihin, olisi syytä edes vakavasti pohtia ja laatia koelaskelmia päätösten perustaksi.

Lapsilisiin varattua rahasummaa ei olisi tarpeen leikata, vaikka edunsaajat vähenisivät tulosidonnaisuuden myötä. Niille, jotka ovat todella avun tarpeessa, jäisi enemmän jaettavaa. Taistelu lapsiperheiden köyhyyttä vastaan saisi lisää vaikuttavuutta.

Perhe-etuuksien porrastus ei merkitsisi tasa-arvon tappiota. Todellinen eriarvoisuus piilee todellisten köyhien ja rikkaiden kansalaisten välillä.

Perhe-etuuksien porrastus ei merkitsisi tasa-arvon tappiota.

Päivän lehti

9.4.2020