Uutiset

Inha ininä rikkoo luonnonrauhan

Puumalassa on löytynyt uusi ihmislaji: lentotaitoinen eteläkarjalainen mies. Moottorikelkkailija ajoi järven jäältä päin grillikatosta ja lensi katoksen ikkunasta sisään ja edelleen oviaukosta ulos.

Lentotaitoa riitti 5-6 metrin verran. Valitettavasti alastulo ei ollut hallittu, vaan mies joutui sairaalahoitoon.

Voi päätellä muustakin kuin kalenterista, että on talvi ja tammikuu: moottorikelkkojen inha ininä rikkoo luonnonrauhan.

Etelänkin ihmiset vallanneesta hulluudesta ei ilmeisesti pääse kirveelläkään eroon, vaikka surullisen monet moottorikelkan jäljet päättyvät synkkään sulaan.

Uskotaan, että kun järvi on vähänkin riitteessä, se kestää moottorikelkan ja kuskin painon. Siksi kai ne niin kovaa ajavatkin. Pelkäävät uppoavansa.

Tunnustan avoimesti, että olen äärimmäisen suvaitsematon, kun puhutaan moottorikelkkailusta. Sen voisi aivan hyvin kieltää turhanpäiväisenä uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlauksena.

Varmana yleensä pidetty tietolähde kertoo, että takapenkkiläiseltä saattavat irrota munuaiset moottorikelkan röykytyksessä.

Pidän kiinni sisuskaluistani ja vältän kelkkakyytiä ja tämän kirjoituksen jälkeen ilmeisesti myös kelkkailijoita, kun jalat vielä pysyvät suksilla.

Ja se meteli. Kelkan ääni kantautuu pakkasilmalla uskomattoman tehokkaasti – lumipeitteen vaimentavasta vaikutuksesta huolimatta .

Sellaista erämaata ei olekaan, jota kelkkailijat eivät olisi ”valloittaneet”. Voi kun se on niin sankarillista ajaa oikein kovaa, oikein kauas ja sitten takaisin. Vapauden tunne on varmaan rajaton. Eihän rajana ole kuin bensatankin tilavuus.

Valitettavan harvassa ovat sellaiset luonnonrauhaiset järvet kuin Hämeenlinnan Katumajärvi. Siellä ei meteli pauhaa, koska jotkut viisaat näkivät hyväksi määrätä aikanaan pannaan kaikenlaisen moottoriliikenteen.

Kaikki ei ole onneksi päin mäntyä, vaikka alkaneenakin talvena valitettavan moni ajaa moottorikelkalla päin puuta.

Valtaosa kelkkailijoista ajaa sentään kiltisti merkityillä reiteillä.

Maastoliikennelaki jättää kuitenkin turhan paljon harkintaa kelkkailijalle. Jäällä saa ajella kuta kuinkin hulvattomasti.

Hyvinvoivia ja periaatteessa ilmeisen lainkuuliaisia yhteiskunnan tukipylväitä ovat nuo herrat moottorikelkoissaan. Pitäähän heillä huvinsa olla, ja tarvitaanhan elintasomahan kuskaamiseen voimaa: kelkan moottorissa.

Onneksi maassa on lunta monin paikoin, niin ei tarvitse herraskelkkailjoiden tyytyä vetämään kelkkojaan citymaastureidensa peräkärryissä.

Jossakin päin Lappia on joku poromies tai metsuri kuuleman mukaan joskus käyttänyt moottorikelkkaa myös työvälineenä tai muulla tavoin hyödylliseen tarkoitukseen, siis muuhunkin kuin viinanhakuun.

Kerrotaan myös, että joku on joskus ajanut Lapissa moottorikelkkaa selvin päin, taisi olla joku turisti, suomea ja saamea ymmärtämätön nainen.