Uutiset

Irakissa puhaltavat demokratian tuulet

Kuinka moni meistä suomalaisista on itkenyt ilosta saadessaan äänestää eduskuntavaaleissa? Kuinka moni on jopa uhmannut kuolemaa matkatessaan äänestyspaikalle? Kuinka moni on tanssinut ja laulanut kaduilla saatuaan äänensä annettua?

Veikkaanpa, että paljonkaan käsiä ei noussut myönteisen vastauksen merkiksi. Toisin on kuitenkin Irakissa, jossa sunnuntaina vietettiin vapaita monipuoluevaaleja ensimmäistä kertaa yli viiteenkymmeneen vuoteen. Vaaleista on riemuittu myös Suomessa ja muissa maissa, joihin vainotut irakilaiset ovat joutuneet kotimaastaan hirmuvaltaa pakenemaan.

Irakissa kävi äänestämässä arviolta kahdeksan miljoonaa kansalaista eli noin 60 prosenttia äänestäjiksi rekisteröityneistä. Suurin osa äänestäjistä oli kurdeja ja shiia-muslimeja, kun taas sunnialueilla äänestettiin muita alueita vähemmän.

Useilla äänestyspaikoilla kapinalliset boikotoivat näitä ”Yhdysvaltain vaaleja” muun muassa itsemurhapommi-iskuilla riistäen hengen yhteensä ainakin 35 äänestäjältä ja poliisilta.

Suomalaisessa lintukodossa koko elämänsä asuneen ja sodilta välttyneen on vaikea käsittää mitä liikkuu näiden Irakin entisen johtajan Saddam Husseinin aivopesemien itsemurhaiskujen tekijöiden mielessä. Miksi joku haluaa pitää vanhasta vallasta kiinni niin epätoivoisesti, että uhraa vapaaehtoisesti henkensä riistäen sen myös monilta viattomilta sivullisilta?

Tärkeämpi kysymys on, mikä voima ajoi irakilaisia uurnille odotettavissa olevista verilöylyistä huolimatta. Mikä sai esimerkiksi Suomessa asuvat irakilaiset lähtemään bussilasteittain Ruotsin puolelle, josta löytyivät lähimmät äänestyspaikat?

Ilmassa leijuvat nyt ensimmäiset tuulahdukset demokratiasta Irakissa, maassa, jota on hallittu ankaralla kädellä liian kauan. Niin kauan, että osa kansasta oli lakannut jo uskomasta parempaan.

Kaikki irakilaiset eivät sulata sitä, että vaaleja käydään Yhdysvaltain tähtilipun varjossa puhumattakaan keinoista, joilla vaaleihin asti on maassa päästy. Kapinalliset pitävät presidentti George W Bushia saatanana samalla tavalla kuin Bush ja länsimaalaiset Saddamia.

Voiko Irakissa todella mikään muuttua, jos tunteet vellovat yhä näin kuumina?

Kahdeksan miljoonaa irakilaista ainakin uskoo, että voi. Osa heistä kävi nyt äänestämässä ensimmäistä kertaa elämässään. Jo sekin on todiste, että parempaan suuntaan ollaan menossa.

Ilon kyyneliä vuodattaneet äänestäjät eivät edes löytäneet sanoja kuvaamaan onnentunteitaan. Valitun väliaikaisen parlamentin eli kansalliskokouksen he odottavat lisäävän ennen kaikkea turvallisuutta, työpaikkoja ja vaurautta.

Kaikkeen tähän on vielä pitkä ja mitä todennäköisimmin yhä verinenkin matka, mutta ensiaskeleet kohti demokratiaa on Irakissa nyt otettu. Ajatus kotimaahan paluusta ei enää ole pelkkää unelmaa irakilaisille pakolaisille.

Kuinka moni on tanssinut ja laulanut kaduilla saatuaan äänensä annettua?