Uutiset

Iranin ydinkiistassa lievä liikahdus

Yhdysvaltain ilmoitus neuvotteluhalukkuudesta Iranin ydinkiistan ratkaisemiseksi ei ole mullistava päänavaus, mutta lieväkin liikahdus on parempi kuin ei mitään.

Yhdysvallat pitää neuvottelujen ehtona sitä, että Iran luopuu uraanin rikastamisesta. Sillä ei päästä puusta pitkään. Ei ollut ihme, ettei tarjous herättänyt riemua Teheranissa.

Iran pitää kiinni siitä, että uraanin rikastaminen on sen oma asia. Vastahankaisen valtion tukijat ovat vähissä, mutta se ei vielä tee Iranista lainsuojatonta.

EU:n kolme suurta, Saksa, Ranska ja Britannia ovat laatineet yhdessä Iranille jopa houkuttelupaketin, jolla sitä on yritetty taivuttaa luopumaan ydinohjelmastaan. Jos ei pahalla, niin sitten hyvällä -taktiikkakaan ei ole purrut.

On jo korkea aika, että Yhdysvallat liittyy aidosti neuvotteluihin ja ottaa vakavaksi pyrkimyksekseen ratkaisun saavuttamisen. Jenkkien ja Iranin kissa ja hiiri -leikki on jatkunut jo tuskastuttavan pitkään.

Ensimmäiseksi amerikkalaisten pitäisi lakata pitämästä Irania perivihollisenaan, jonka käsissä ydinase on kammottava kauhistus. Molemminpuoliset viholliskuvat ovat aidon vuoropuhelun este.

Yhdysvaltain hyökkäystä Iraniin on pidetty vain ajan kysymyksensä. Presidentti George W. Bushin sotapolitiikka on ollut naapuri Irakissa kuitenkin niin surkean epäonnistunutta, ettei hänellä ole varaa uuteen uskaliaaseen seikkailuun, ei edes nopeisiin ilmaiskuihin.

Iran on osoittanut äärimmäistä sitkeyttä. Edes jääminen yksin ei tunnu sitä pelottavan. Väsytystaktiikka tuskin puree, joten pakotteissa ei liene järkeä.

Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad on vastannut uhmakkaasti niin hyökkäysuhkaan kuin mahdollisiin talouspakotteisiinkin.

Ahmadinejad ei kiertele Israelia kohtaan tuntemaansa vastenmielisyyttä. Yhdysvallat ottaa tiukasti huomioon liittolaisensa huolen turvallisuutensa puolesta.

Viime viikkoina presidentti Ahmadinejad on tinkinyt hyökkäystaktiikastaan, mikä raottaa ovea neuvotteluille. Presidentin mukaan Iran on valmis vuoropuheluun, mutta ei tingi oikeuksistaan.

Toistaiseksi ei ole varmuutta mikä on Iranin ydinohjelman tarkoitus, rauhanomainen vai sotilaallinen. Iranilaisten mukaan kysymys on tieteellisestä tutkimuksesta ja energiahankkeesta.

Voidaanko vakuutuksiin luottaa ja miten niiden todenperäisyys voidaan selvittää, jos Iran kieltäytyy lähestulkoon kokonaan yhteistyöstä?

Iranilla on oikeus ydinenergiaansa, mutta yhtä lailla sillä on velvollisuus tehdä luotettavasti selkoa ydinohjelmastaan epäluulojen ja pelkojen hälventämiseksi.

Oleellista olisi saada sellainen ratkaisu, joka ei olisi nöyryytys iranilaisille, vaan joka olisi siedettävissä molemmin puolin. Jos sopimus saadaan aikaan, myös sen valvonnasta on sovittava. Muuten ollaan taas lähtötilanteessa: täydellisessä umpisolmussa.