Uutiset

Irja Uotila-Estrella kasvatti uudet juuret New Yorkiin

George W. Bushin uudelleenvalinta Yhdysvaltain presidentiksi hermostuttaa New Yorkin Brooklynissa asuvaa Irja Uotila-Estrellaa – ja ylipäätään suurinta osaa newyorkilaisista. Suurkaupungin asukkaat pelkäävät uutta terrori-iskua.

– Tämä kaupunki on helppo kohde, pohtii lähes 22 vuotta sitten Yhdysvaltoihin ja 14 vuotta sitten New Yorkiin muuttanut entinen hämeenlinnalainen.

Irja Uotila-Estrella kertoo usein miettineensä, mikseivät ihmiset muuta vaarallisilta alueilta pois. Pitäisikö esimerkiksi hänen perheineen lähteä turvallisuussyistä aivan jonnekin muualle? Suomeen? Aviomiehen kotimaahan Meksikoon?

– On vaikea repiä irti vuosien mittaan kasvaneita juuria. Jos lähtee, sitä tavallaan myöntää, että vastapuoli voitti. En varmaan ole ainoa, joka syyskuun 11. päivän iskun jälkeen alkoi tuntea enemmän solidaarisuutta tätä kaupunkia kohtaan.

New Yorkissa myös ovat Uotila-Estrellan, hänen meksikolaisen miehensä ja heidän kuusivuotiaan tyttärensä yhteiset juuret. Sitä paitsi – tätä ei auta vähätellä – perhe nauttii New Yorkissa asumisesta.

”Lievästi newyorkilainen”

Opiskelu-, työ- ja asuinvuodet eivät ole saaneet Uotila-Estrellaa tuntemaan itseään amerikkalaiseksi. Hänellä on sekä Yhdysvaltain että Suomen kansalaisuus.

– Tunnen itseni lievästi newyorkilaiseksi. Muuhun USA:han verrattuna New York on kuin toinen maa. Täällä ei näe ”tyypillistä amerikkalaista elämänmenoa”, hän hahmottaa.

Hän uskoo, että jos perhe jonnekin joskus muuttaa, Meksiko on Suomea todennäköisempi vaihtoehto. Espanja on perheen kotikieli, ja perheen monet tavat ja perinteet ovat kansainvälisiä. Monet Estrellan perheen juhlat ovat meksikolaisia.

– Viimeistään jäämme Meksikoon eläkkeelle, Uotila-Estrella suunnittelee.

Suomessa Estrellat kävivät viime kevääseen saakka noin kerran vuodessa. Nyt Irjan äiti on kuollut, joten siteet ovat vaarassa löyhtyä.

– Teemme parhaamme, että siteet kuitenkin säilyvät. Suomen puolesta puhuisivat rauhallinen kasvuympäristö ja hyvä koululaitos. Olen kuitenkin itse ollut niin kauan poissa, että joutuisin aloittamaan aivan alusta.

Kuusi viikkoa palkallista äitiyslomaa

Uotila-Estrellan mukaan Yhdysvaltain kehnoa sosiaaliturvaa on jo kauhisteltu riittämiin suomalaisessa mediassa. Silti hän myöntää, ettei pohjoisamerikkalainen optimismi kanna pitkälle siinä vaiheessa, kun vaikkapa tulee raskaaksi tai sairastuu vakavasti.

– Sosiaaliturvan puute on hyvin ikävää, kun se osuu omaan nilkkaan. Työpaikasta neuvoteltaessa on kysyttävä todella tarkasti työhän kuuluvista eduista, kuten vakuutuksesta. Minun asiani ovat järjestyneet hyvin, kun taas miehelläni on ollut vaikeuksia, Uotila-Estrella kertoo.

Erica-tyttären syntyessä Uotila-Estrella sai kuusi viikkoa palkallista äitiyslomaa – ja lisäksi kahdeksan viikkoa palkattomana. Se on runsaasti verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin palkallista lomaa ei olisi välttämättä herunut lainkaan.

– Täällä on pakko tehdä laskelmia siitä, mitä ylipäätään voi tai mitä kannattaa elämässään tehdä, hän toteaa.

– Onhan täällä kielteisiä puolia vaikka kuinka, jos alkaa luetella, mutta toisaalta suomalaiset voisivat ottaa oppia amerikkalaisten myönteisyydestä ja energiasta. Ne näkyvät täällä kaikessa kanssakäymisessä.

Suomi-kouluun joka toinen viikko

Entinen Hämeenlinnan tyttölyseolainen lähti aikoinaan ensin Helsinkiin ja sittemmin Yhdysvaltoihin opiskelemaan englannin kieltä ja kirjallisuutta. Opintoihin kuului vähintään kolmen kuukauden oleskelu ulkomailla, ja sille tielleen Uotila-Estrella jäi. Ratkaisu ei ollut hänelle itselleen yllätys.

– Olin alun perin kiinnostunut koko englannin kielialueesta. Sitten tuli jatko-opintoja Philadelphiassa – ja myös henkilökohtaisia syitä. Ennen pitkää ajauduin New Jerseyn kautta Manhattanille ja viimeksi Brooklyniin. Nyt asunto ja työpaikka ovat mukavasti lähellä toisiaan. Ei tarvitse enää jyryyttää toista tuntia maanalaisessa per suunta.

Uotila-Estrellaa surettaa se, että reilut 20 vuotta ulkomailla väistämättä kalvaa hänen suomen kielen taitoaan. Mies ja lapsi osaavat omituista skandinaavista mongerrusta hieman, mutta varsinaisia suomenkielisiä juttukavereita naisella ei ole.

– Kun alun perin tulin tänne, ei ollut hirveästi tarvetta etsiä muita suomalaisia. Erican vuoksi olemme viime aikoina osallistuneet Suomi-koulun toimintaan joka toinen lauantai. Siellä käyviä suomenkielisiä on kuitenkin muuten hankala tavata. Välimatkat täällä ovat niin pitkät, että tapaaminen veisi koko päivän.

Päivän lehti

30.3.2020