Uutiset

Iro Haarla säveltää hiljaisuudesta

Säveltäjä Iro Haarla ei voisi kuvitella asuvansa kaupungissa. Hänelle hiljaisuus on parasta musiikkia.

-Luonnosta saan rauhaa, voimaa ja inspiraatiota. Se vaikuttaa musiikkiinkin, hän sanoo.

Pian kaksi ja puoli vuotta säveltäjä on saanut nauttia hiljaisuudesta Tervakoskella vanhassa huvilassa, jota ympäröi puutarha täynnä erikoisia pensaita ja suuria puita.

-Onneksi tämä ei sentään ole ihan erämaa-ateljee. En minä mikään erakko halua olla, hän tähdentää.

Tervakoskella palvelut ovat kohtuumatkan päässä. Sieltä pääsee myös nopeasti bussilla Helsinkiin ja vaikka ympäri maailmaa, jos ja kun esiintymismatkat vaativat lähtemään kotinurkista.

-Mutta ilman Ulfia en voisi asua tällaisessa paikassa, hän tunnustaa.

Ulf Krokfors on Haarlan puoliso ja muusikkokollega. ”Uffe” kuljettaa ajokortitonta Haarlaa autollaan ja toimii vanhan talon vaatimissa talonmiehen tehtävissä.

Kumpikin on esittänyt toistensa sävellyksiä, ja takavuosina he soittivat myös duona.

Molemmat ovat mukana myös Iro Haarla Quintetin tuoreella Vespers-levyllä, joka palkittiin hiljattain vuoden 2011 jazz-Emmalla.

-Meillä molemmilla on silti omat projektimme. Emme tee pelkästään muusikkopariskuntana töitä, Haarla sanoo.


Kaunista, mutta ?ei imelää

Iro Haarla säveltää riipaisevan kaunista musiikkia. Joku saattaisi nimittää sitä hämyjazziksikin. On helppo käsittää, että säveltäjä kaipaa sitä tehdäkseen tilaa ja aikaa.

-Pyrin siihen, että musiikki olisi kaunista ja koskettavaa, hän kertoo.

Riipaisevan kauneuden kautta Haarla pyrkii herättämään ihmisissä positiivisia tunteita.

– Että ihmisillä olisi kyky antaa rakkautta ja ottaa vastaan rakkautta, hän perustelee.

Emma-palkinnon perusteluissa voittajalevyä kiiteltiin suorastaan terapeuttiseksi.

Ylenpalttisessa kauneudessa piilee imelyyden vaara. Jazz-säveltäjä voi kuitenkin luottaa siihen, että teoksiin tulee melkeinpä kaupanpäällisinä riittävä määrä dissonanssia eli riitasointuisuutta.

-Improvisaatio-osuuskissa on aina sopivasti särmää, Haarla tietää.


Sävellykset ?syntyvät soittaen

Säveltämiseen Iro Haarla tarvitsee aina aiheen.

-Se voi olla vaikka joku tunne, esimerkiksi suru, rakkaus tai vaikka luonnonilmiö, jota kuvailen.

Monien sävellysten aiheena on kiitollisuus ja siunaus.

Haarlalle melodia – edes pieni teemanpätkä – on tärkeä. Sitä hän lähtee kehittelemään ja muokkaamaan pianon ääressä, soittamalla.

Nuotit raapustetaan viivastolle vanhanaikaisesti lyijykynällä. Tietokoneita säveltäjä ei ole halunnut ottaa käyttöön.

Omaa musiikkityyliään Iro Haarla kuvailee rubato-jazziksi tai vapaarytmiseksi jazziksi. Sellaisena se lähestyy modernia klassista musiikkia.

Haarla itsekin valmistui aikoinaan ammattinsa nimenomaan klassisen pianonsoiton ja sävellysoppien kautta. Jazziin ja vastaperustettuun Oulunkylän pop-jazz -opistoon hänet vei halu improvisoida.

Haarlan mielestä on ihanaa, että säveltäjällä on vapaus käyttää kaikkia elementtejä hyväkseen musiikin raja-aidoista ja lokeroista välittämättä.


Indiepoppia ?Koivun kanssa

Yksi uusi aluevaltaus Iro Haarlan uralla oli yhteistyö Matti Johannes Koivun kanssa tämän keväällä ilmestyneellä levyllä Toisen maailman nimi.

Ehkä hiukan itselleenkin yllätykseksi Haarla sovitti levyn pop-rock -kappaleet ja esiintyi Koivun yhtyeessä useilla keikoilla

-En olisi voinut ryhtyä kenen tahansa rokkarin kanssa yhteistyöhön, hän sanoo.

Haarla huomasi kuitenkin, että hänellä ja Koivulla oli sama ajatusmaailma ja että hän piti tämän sanoituksista.

-Ilmoitin, että sovitan omilla ehdoillani, eikä siitä tarvinnut tinkiä. (HäSa)