Uutiset

Isänmaalla on aina arvonsa

Pohjoinen, sittemmin trooppiseksi muuttunut kesäilmasto työntää korviini tutun Fredrik Paciuksen sävelen. Viron kansallislaulu ”Mu isamaa” kajahtaa Tallinnassa Toompean mäeltä joka aamu kello seitsemän. Aina yhtä juhlavasti ja hartaasti. Henkien syvää kunnioitusta maan historiaa ja sen ihmisiä kohtaan.

Nykyisessä arvotyhjiössä on hyvä muistaa, että neuvostomiehityksen alkuaikoina Viron kansallislaulun esittäminen tiesi pahimmillaan jäätävää matkaa Siperiaan. Usein ilman paluulippua.

Kansallislaulujemme samankaltaisuus ja toisaalla sisällöllinen erilaisuus on vain yksi esimerkkki maidemme välisestä mielenkiintoisesta suhteesta. Kolme vuotta Virossa asuneena tunnen hiljaista kunnioitusta maata ja sen asukkaita kohtaan. Osittain taas häpeän omaa kansallisuuttani, kun suomalaiset umpihumalaiset juntit laahustavat äänekkäästi ja puolialasti Tallinnan vanhassa kaupungissa, jonka kadut ja talot huokaavat arvokasta keskiaikaista historiaa.

Viron uusi itsenäisyys täyttää huomenna 15 vuotta. Jos sivistymätön isoveliasenteemme Viroa kohtaan jatkuu seuraavat 15 vuotta, jäämme hieman yli kaksi miljoonaisen kansakunnan jalkoihin. Sekä taloudellisesti että henkisesti.

Selvyyden vuoksi; en ihannoi Viron taloustietä, jota päällystetään liian kovalla vauhdilla kohti entistä itsekkäämpää markkinataloutta. Tosin on hyvä, että kaikki tietävät pelisäännöt.

Tasaveron myötä myös palkkatyö voi olla palkitsevaa ja yksityisyrittäjyys on tehty helpoksi. Kansantalous vaurastuu nopeasti, mutta jyrkistyvät tuloerot peittävät alleen ikäviä tosiasioita, kuten suurten, neuvostoaikana syntyneiden ikäluokkien syrjäytymisen. Piilotyöttömyys ja syvä alkoholismi ovat isoja ongelmia Viron maaseudulla.

Arvostus liittyy virolaisiin ihmisiin – nuorista vanhuksiin. Yhteisiä arvoja ovat ahkeruus, ihmisten kunnioittaminen ja rakkaus omaan maahan. Ääripäät ovat tosin rajuja. Nuoret saattavat tehdä opiskeluidensa ohella kahtakin eri työtä, ja osin unohdetut eläkeläiset tulevat valittamatta toimeen noin 150 euron kuukausieläkkeellä.

Silti perheet kokoontuvat yhteen ainakin kesäviikonloppuisin, joko nauttimaan pelkästä yhdessäolosta, tai sitten auttamaan vanhuksia esimerkiksi talven polttopuiden teossa. Virossa vanhukset ovat kunnioitettu kansanosa.

Poissaolo Suomesta auttaa myös huomaamaan kuinka hyvin asiamme ovat. Käytännössä ne ovat jopa liian hyvin, koska monessa tapauksessa valittamisesta on tullut hyve. Aloitin edellisen työsuhteeni Yhdysvaltain terroristi-iskun järkyttämänä ja suljin ovet Britannian massamurhahankkeen merkeissä. Olemme osin unohtaneet, miten hyvä maa Suomi on asua ja elää.

Hämeen Sanomien arvokkaan historian tiedostaen otan lehden päätoimittajuuden vastaan nöyrästi kumartaen, erityisesti lukijoiden suuntaan. Yhteistyö on voimaa. Myös suurkuntahankkeessa, jossa pääroolit ovat väärissä käsissä. Päättäjät kuunnelkoot kuntiensa asukkaita ja ajatelkoot Kanta-Hämeen parasta. Huomista.

kari.vaisanen@hameensanomat.fi

Olemme osin unohtaneet, miten hyvä maa Suomi on asua ja elää.